Kuka vastaa ?

perjantai 15. tammikuuta 2016

#272 Jospa valitsin väärin

Pakkaan taas kamppeitani pahvilaatikoihin ja muovipusseihin itkunsekaisin ajatuksin. Asuntola on tyhjänä enkä ole nähnyt ketään moneen päivään. Siivoan huoneen lopuksi, lukitsen oven ja nostelen iskän kanssa tavarani autoon. Pihalla sataa vähän lunta ja maa on jo valkoinen. Kipitän toimistolle palauttamaan avaimen ja haikeana katselen kaunista maalaismaisemaa vielä "viimeisen kerran". Tai siltä se tuntuu vaikka tiedän vielä palaavani taas, joskus. Tai niin ainakin toivoisin ihan hirmuisen paljon. Toimistolta lähetetään kovasti voimia ja onnea matkaan, toivotetaan tervetulleeksi takaisin ja jätetään ystävälliset hyvästit.











Lääkäristä sanottiin, että nyt olisi syytä ottaa taas pitempää sairaslomaa ja hakeutua terapiaan. Sain paperit, joissa lukee taas diagnoosina masennus ja stressi. Samat lurinat kuin pari vuotta sitten. Tuntuu että tämä hetki on eletty jo kertaalleen ja aivot lyö tyhjää kun iskä kysyy kotimatkalla, että mikä on vointi. Ei tunnu oikein miltään, tyhjältä, kevyeltä, mutta silti raskaalta, turhalta ja jotenkin tosi päämäärättömältä.

Uusi lääkitys saa aivot tuntumaan puutuneilta. Poikaystävä ja vanhemmat ovat kuittailleet siitä, miten pihalla olen jatkuvasti ja kuinka olen muuttunut paljon poissaolevammaksi. Lääkärit sanovat että se kuuluu kuulemma lääkkeen alkuoireisiin ja se vähenee ajanmyötä. Itse en huomaa edes eroa olossani, ei tunnu siltä että olen edes olemassa.

Kotona olo alkaa tuntumaan jo aika helpottuneelta. En jaksa purkaa laatikoita ja pussukoita vielä moneen päivään. Istun vain sohvalla katsomassa Netflixistä leffoja ja juomassa teetä. Jaahas, mitähän sitä taas tekisi elämällään.. Sairaslomaa napsahti kerralla kuusi kuukautta. Siis ihan todella, puoli vuotta terapiaa, kotona lusmuamista, lepäämistä ja voimien keräämistä, itsensä kanssa pirullista työskentelyä. Kaikki tämä jota jo olen ennenkin tehnyt sairauksieni takia. Nyt tuntuu todella siltä, että joku on lyönyt pesäpallomailalla sääriluut murskaksi enkä pääse millään liikkumaan. Miten voin olla tässä jo toista kertaa, mikä meni väärin? Jospa valitsin väärin. Mutta mitä? Jotain pitää muuttaa, koska tämä ei toimi näin. Täytyy miettiä.





torstai 26. marraskuuta 2015

#271 Kuvailuja Ypäjältä - Nikon D5300




Sain vähän aikaa sitten uuden kameran kun olen niin pitkään haaveillut järkkäristä. GoPro ei oikein tue mun valokuvaamisharrastusta, joten Rajala Pro Shopista tarttui käteen Nikon D5300, Tamronin 70-300mm 1:4-5.6 ja Nikkor 18-55mm 1:3.5-5.6. Todettu hyväksi ja minulle sopivaksi paketiksi toistaiseksi. (Kiitos iskä<3)

On päässyt valokuvaushommat unohtumaan ihan kokonaan ja kuvailu onkin nyt aikamoista säätöä. (Tässä vaiheessa voi todeta onnekkaana että onneksi on poikaystävä joka on valokuvaaja ja voi opettaa kaikki niksit) Mutta pikkuhiljaa treenailen rennolla fiiliksellä ja joskus ehkä tulee ammuttua joku kivakin kuva! Vloggaaminen on myös nyt teknisesti paljon monipuolisempaa ja näinollen mukavampaa :)

Lähipäivinä tulossa pieni testivideo Youtubeen näiltä tiimoilta ja tässä alla olisi pari aloituslaukausta mitä pääsin Teiskossa Äiten luona, sekä Ypäjällä koulussa kuvailemaan talvisissa maisemissa, ennenkuin vesisateet taas sulattivat nekin lumet.. :D









keskiviikko 21. lokakuuta 2015

#270 Miten tää on näin vaikeeta






Ahdistus saa ihan uuden merkityksen näköjään opistolla. Ensimmäinen kuukausi täällä meni tosi hyvin ja kaikki sujui justiinsa sillä tavalla kuin pitikin, mutta sitten kaikki taas levää käsiin. Olen välillä niin hajalla, että on ollut pakko ottaa sairaslomaa, kun tuntuu että pää hajoaa totaalisesti. Oikeastaan tämä tuntuu välillä paljon pahemmalta kuin silloin vuonna 2013, kun lopetin koulun kesken.



Olen oppinut tunnistamaan itsessäni vuosien  varrella masennuksen oireet ja kuvitteellisessa maailmassa ehdin jo uskomaan, että ne hankalat ajat ovat jo ohi. Toisin kävi. Pikku hiljaa olen huomannut ahdistuksen, stressin, masentuneisuuden, levottomuuden, ärtyneisyyden, vihan, surun, epätoivon ja näiden tuoman itkuisuuden hiippailevan takaisin kehooni. Ensin se on vain psyykkistä ja vaivaa pelkästään päätä, silloin pystyy vielä valehtelemaan itselleen, että "kyllä kaikki järjestyy, tää menee pian ohi", mikä jo itsessään on valtavan typerä virhe. Mutta siinä vaiheessa, kun oireet alkavat vaikuttamaan jo fyysisenä pahoinvointina: oksettaa, maha on sekaisin, päätä särkee koko ajan, syke kiihtyy valtavan paljon jo pelkästä kävelystä, päässä heittää, ruokaa ei saa millään alas ilman että alkaa yököttämään, paino putoaa yhtä äkkiä, unesta ei ole tietoakaan edes lääkityksen avulla ja kroppa ei loppujen lopuksi enää jaksa, niin silloin on pakko viimeistään tehdä jo jotain asioille.



Äsken listaamieni asioiden kanssa on jo pelkästään vaikea elää  joka päivä, mutta siihen lisäksi vielä kevytkin työ tai opiskelu tuntuu ihan älyttömän raskaalta. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää ulkopuolisena, tai ihmisenä joka ei ole käynyt itse esim. masennusta, syömis- tai ahdistushäiriötä läpi omassa elämässään, siksi oikeastaan haluankin kirjoittaa tästä julkisesti. Nämä eivät ole sellaisia asioita, joista puhutaan kovin usein ääneen muuta kuin läheisimmille ihmisille, mutta näistä todellakin pitäisi puhua. Vaikea olettaa, että ympärillä olevat ihmiset ymmärtävät esim. jatkuvia sairaslomailuita tai huonoja päiviä, jos he eivät tiedä taustalla olevia syitä.



Itselle tässä pahinta on varmasti ollut hyväksyä se asia, että kaksi välivuotta joista olin yli 9 kuukautta sairaslomalla, on käytännössä ollut aivan turhaa, sillä palatessani tänne, palasin samalla lähtöpisteeseen masennuksen kanssa. Rehellisesti sanottuna kyllä siinä romahtaa väkisinkin aika pohjalle kun tajuaa pikkuhiljaa hajoavansa pala palalta uudestaan, vaikka on juuri hetki sitten saanut asiat kuntoon ja kerättyä itsensä kasaan.

Tämä on vain pieni osa siitä, mitä päässäni pyörii ja mitä haluaisin kertoa, mutta kaikkea en lataa tähän postaukseen. Tässä kuitenkin nyt aika laaja välikatsaus siihen, mitä minun kiltin ja päälle päin iloisen kuoren alla on myllertänyt viime aikoina. Kyllä minulla hyviäkin päiviä ja hetkiä on tottakai, mutta uskallan väittää että parempiakin aikoja ollaan kyllä elelty.

Voimia kaikille syksyyn, palaillaan pian toivottavasti positiivisemmissa merkeissä!



maanantai 12. lokakuuta 2015

#269 Kai Hän lensi pilviin, puhtaan valkoisiin





Ja sitten ihan kuin yllättäin
Kai hän lensi pilviin
Puhtaan valkoisiin
Ainakin toivoisin niin


Lepää rauhassa Putte!












Meillä oli hauska kesä Puten kanssa kun hölmöiltiin yhdessä ja yritettiin vähän tehdä myös töitä välissä. Putte oli siis kesän ajan mun lainaratsu/hoitoheppa jota kävin Valkeakoskella ratsastelemassa.

20.9.2015 kun olin jo muuttanut opistolle sain kuulla että Putte oli tullut tosi kipeäksi ja se oltiin jouduttu lopettamaan. En ala enempää avaamaan asiaa kun ei ole oma hevoseni, mutta se oli varmasti paras ratkaisu Puten tilanteessa ettei se joutuisi kärsimään enempää kivuistaan.






Pari päivää olin tosi mieli maassa kun tajusin etten pääse enää katsomaan Puttea ollenkaan ja että se oli nyt lähtenyt kokonaan pois meidän luota.

Mulla on ollut aina taipumusta kiintyä tosi helposti lähes kaikkiin heppoihin ja poneihin kenen kanssa olen ollut säännöllisesti tekemisissä ja niin ollen tämä oli aikas vaikea paikka paitsi että Puten omistajalle, niin myös minulle.

Olen kyllä joutunut luopumaan tosi monista hevos- ja poniystävistäni ja oppinut käsittelemään menetykset aika hyvin, mutta kyllä se aina tuntuu pahalta kun joutuu lähettämään ihania tovereita taivaaseen tai muuten pois omasta elämästäni.






Putte on nyt kuitenkin vihreämmillä niityillä ja katselee meitä heppataivaasta muitten enkelihevosten kanssa. Hupsua ystäväistä on kyllä kova ikävä, toivottavasti voit nyt hyvin Putte <3



sunnuntai 9. elokuuta 2015

#268 Smurffeilua videon merkeissä

Kerron/näytän videolla vähän, että mitä kaikkee puuhailin kesällä ennen koulun alkua. Värjäsin hiukset kans ja näytän nyt smurffilta! Mulla tuli muuten Youtuben puolella 3000 tilaajaa täyteen, ihan älyttömän siistiä! Kiitos kaikille, ootte parhaita <3


keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

#267 Taidan olla onnellinen

Moikka kaikki! Mä olen nyt kotiutunut Ypäjälle opiston asuntolaan. Viime viikon maanantaina tänne matkasin, viikonlopun olin kotona Janin kanssa ja tämän viikon olen tallivuorossa sunnuntaihin asti, minkä jälkeen vielä torstaihin asti koulua. Tuntuu vähän raskaalta olla aamu kuudesta ilta seitsemään asti tekemässä töitä lähes tauotta kun on tottunut nukkumaan pitkään ja lusmuamaan kotona, mutta  toisaalta tää homma on tosi mukavaa ja palkitsevaa ja sen voimin sitten jaksaakin aina huristella eteenpäin. Ihan huippu fiilis kun on taas päässyt tämän oman juttunsa pariin, motivaatio on todellakin 100%!

Meillä on opistolla joka päivä ratsastustunteja ja täällä ns. remppalinjalla olevilla opiskelijoilla on aina yksi tai muutama semmoinen "oma" nimikkoheppa, jota hoidetaan ja ratsastetaan päivittäin. Mun uusi heppatuttavuus onkin Armeli niminen 7-vuotias suomenhevostamma. Kovin pienikokoinen Hevosopiston kasvatti, tosi kiltti ja seurallinen hoitaessa, ratsastaessa kevyt ja oikein miellyttävä, vaikka ei ihan yhteistä säveltä ollakaan vielä löydetty ratsastustunneilla. Pikkuhiljaa kuitenkin näkyy jo onnistumisenkin merkkejä :D



Musta alkaa tuntumaan siltä, että mun elämä alkaa olemaan jo pikkuhiljaa aikalailla raiteillaan. Mulla on vihdoin sellanen tunne, että mulla on joku virka tässä maailmassa ja oma paikka mihin kuulun. Parisuhde-elämää on kestänyt yli kymmenen kuukautta ja se on ollut ehdottomasti parhaimpia asioita mun elämässäni,  meillä menee Janin kanssa hyvin ja asiat sujuu mallikkaasti. Janin ansiosta mä olenkin saanut tosi paljon itsevarmuutta ja oon oppinut myös sitoutumaan, mikä on ollut mulle aina tosi vaikeeta. Se edesauttoi tosi paljon mun kouluunpaluuta ja paranemista. Oon vihdoin päässyt takasin kouluun, just sille alalle mikä mulle sopii ja tykkään olla täällä, vaikka matkaa kotiin onkin ehkä inasen liikaa. Oon saanut täältä uusia kavereita eikä mulla oo enää hetkeekään yksinäinen tai turhautunut olo. Mua ei enää oo ahdistanut sellaset asiat mitkä oli mulle ennen ylitsepääsemättömän vaikeita, kuten ruokalassa syöminen, jota en ikinä harrastanut kun täällä aijemmin opiskelin, tai vaikea unettomuus joka sitten oli iso syy sille miks en enää pystynyt opiskelemaan.  Selvää kasvua on siis tapahtunut (henkisesti, fyysisesti olen edelleen hyvin matala:D) ja voin sanoo että mä taidan olla onnellinen pitkästä aikaa. En edes muistanut mitä se tarkoittaa, mutta nyt mulle on alkanut taas valottumaan tää koko homma. Oon niin kiitollinen kaiken tän monen vuoden p*skan jälkeen mitä oon joutunut kestämään, että vihdoin oikeesti asiat sujuu, mulla ei ole nyt mitään valittamista. Kiitos! Jatketaan :)




perjantai 10. heinäkuuta 2015

#266 Palen hiusvinkit ja -tökötit


Multa on kyselty pitkin somea aika paljon vuosien varrella, että miten hoidan hiuksiani ja mitä hoito- ja muotoilutuotteita käytän. Mun hiukset ei oo mitenkään kauhean loistokkaassa kunnossa tällä hetkellä, mutta ajattelin kuitenkin tiivistää koko homman teille yhteen postaukseen. 

 
Shampoot ja hoitoaineet ei ole mulle niin justiinsa. Ostan yleensä Garnierin tai L'oreal Elvitalin shampoon ja hoitoaineen, tällä hetkellä käytössä on myös Sunsilkin hoitoaine koska lähikaupasta ei löytynyt näitä vakiomerkkejä.
Tarkistan kuitenkin että hoitoaine ja shampoo on tarkoitettu värjätyille hiuksille ja että ne ei kuivata hiusta/hiuspohjaani entisestään. Tähän mennessä nämä ovat toimineet vallan mainiosti. Näitä löytyy ihan perus päivittäistavarakaupoista.
Voin suositella!

Seuraavana vähän muotoilutuotteista. Ostin juuri Sokokselta uuden Batiste-kuivashampoon. En ole kamalasti sitä ehtinyt vielä käyttää, mutta vaikuttaa toimivalta ja tuoksuu hyvältä. Näitä löytyy useammassa eri tuoksussa ja plussana söpöt pakkaukset! Suihkaisen sitä vähän tyveen ennen kun tupeeraan hiuksia hieman tyvestä, niin ne eivät ole niin liukkaat ja tupeeraus pysyy hyvänä. En kuitenkaan suosittele tuota tupeeraushommaa, ainakaan kovin usein tehtäväksi, sillä hiukset kärsii ja katkeilee sen seurauksena. Tätä saa käsittääkseni ainoastaan Sokoksilta. Itse tuotetta suosittelen!

Sitten meillä on Schwarzkopfin Got2b-hiuspuuteri. Sitä olen hieronut sormiin ja sitten tyveen kohottamaan vähän kampausta, jos en jaksa/halua tupeerata, ei tule kuitenkaan käytettyä kamalan usein.. Tämä löytyy isompien päivittäistavarakauppojen hyllyiltä, kuten S-market, Citymarket, Sokos, sekä Tokmanni. Ihan toimiva ja riittoisa pulveri, suosittelen!

Got2b-sarjalla jatketaan, eli aivan törkeän ihanan tuoksuinen hiuslakka. Tästä tulee aina mieleen yläaste, kun käytin samaa lakkaa jo yläasteaikoinani :D Edellinen lakkani oli Dermosilin harmaa/hopea hiuslakkapullo ja tästä vaihdosta huomasin kyllä että Got2b ei ole ihan niin tehokas, mutta ajaa kuitenkin asiansa eikä ole hintavakaan. Näitä löytyy samoista kaupoista kuin edellämainittua hiuspuuteriakin. Tätä hiuslakkaa en kuitenkaan taida ensi kerralla ostaa, sillä ainoa joka minut sai tämän ostamaan, oli tuo ihana tuoksu ja pullon miellyttävä väri :D En suosittele, mikäli tarvitset tehokasta hiuslakkaa. Jos kuitenkin iisimpi teho riittää niin miksipäs ei.





Sitten mentiinkin värien pariin! Päivitän violettia hiusväriäni Biozellin Color maskilla, sävyni on Plum. Tätä sekoitan yleensä hoitoaineeseen niin että puolet on itse colormaskia ja puolet tavallista hoitoainetta, sillä sävy on vähän turhan tumma minun mieleeni ja sävyte on melko paksua tavaraa. Tähän ei kannata tuhlailla kovin kalliita hoitoaineita. Lisäksi sekoitan joukkoon pienen tilkan vettä, näin colormask on kovinkin riittoisaa. Tätä olen löytänyt Sokokselta, Citymarketista, Prismasta, S-marketista ja Tokmannilta. Löytyy varmasti myös muista hyvinvarustetuista ruokakaupoista. Tämä tökötti tekee hyvää hiuksille ja antaa intensiivisen päivityksen jo värjätyille hiuksille. Yksi puteli kestää itsellä noin 5 käyttökertaa tuon laimentelu operaationi ansiosta.Tätä löytyy myös muutamissa muissakin sävyissä. Ehdottomasti suosittelen!



Värjään hiukseni nykyään lähes poikkeuksetta Schwarzkopfin Live color XXL-suoraväreillä. Tämän käyttöä ennen tarvitsee siis vaalentaa hiukset värinpoistoaineella. Myös uusi tyvi tulee vaalentaa aina ennen uutta värjäyskertaa, sillä muuten suoraväri ei jää hiukseen kiinni. Tätä tuotetta meikällä menee n. 1 tuubi, mutta joskus ostan kaksikin sillä näiden hinta ei ole kovinkaan päätähuimaava. Tätä sekoittelen myös hieman hoitoaineeseen ja veteen, sillä tämä on myöskin melko tuhtia tavaraa. Oikeastaan ainoa miinus tässä on se, että tämä kuluu ainakin omasta päästäni jo kahden ensimmäisen pesun aikana näkyvästi, joten joudun nopealla aikavälillä iskemään taas Colormaskia varsinkin latvoihin. Usein värjään vain tyven tällä ja loput hiuksista sitten sävytän vain edellisellä colormaskilla, sillä se on jokseenkin riittoisampaa ja antaa vähän intensiivisemmän värin. Värinpoistona käytän yleensä ihan perus markettitököttejä. Joskus myös Crazy colorin värinpoistoa, ne ovat mielestäni parempia, mutta se näkyy hinnassakin. Näitä löytyy niinikään hyvinvarustetuista päivittäistavarakaupoista, kuten Tokmanni, Citymarket ja S-market. Live Color XXL:ää suosittelen ehdottomasti! 
Aikasemmin käytin Cybershopista ostamiani Crazy colorin suoravärejä. Näitä joutui kuitenkin ostamaan kaksi purkkia yhden sijasta, sillä väri on paljon nestemäisempää ja sitä ei paljoa laimenneltu hoitoaineilla. Tosin tämä levittyy hiuksiin helpommin ja tasaisemmin. En muista enää mitä sävyjä käytin, mutta ostin kaksi eri sävyä ja sekoitin niistä sopivan. Näitä löytyy ihan tolkuttomasti eri väreissä ja pysyvät myös paremmin päässä kuin edellämainitsemani suoravärit. Nämäkin ovat siis suoravärejä, joten vaalennus on jälleen pakollinen ennen käsittelemättömän, uuden hiuksen värjäämistä. Nämä löydät Cybershopin verkkokaupasta tai liikkeistä. Suosittelen!



 
Cutrin BIO+ kosteuttavaa tehohoitoa olen käyttänyt jo muutamia vuosia aina tarpeen tullen. Tätä levitetään suoraan tuubista siis hiuspohjaan, levitetään ja jätetään päähän. Itselläni ja myös avomiehelläni on melko kuiva hiuspohja ja tämä tuntuu olevan ainoa järkevä apu siihen ongelmaan vaikka useampia tuotteita on kokeiltu. Näitä myydään vissiin vaan kampaajilla, kannattaa kysäistä kassalta että löytyykö jos ei hyllystä löydy. Meillä molemmilla ilmenee hiuspohjan kuivuus inhottavana hilseilynä, sekä kutinana. Kosteuttavat pesutuotteet varmasti auttaisivat myös tilannetta, jos sopivia löytyisi, mutta toistaiseksi tämä on ollut ainoa hoitokeino joka toimii. Tökötti on geelimäistä, eikä jätä hiuksia lainkaan likaisen näköiseksi, vaikka niin voisi helposti luulla kun aine jätetään päähän. Suosittelen!




Olen käyttänyt jo pitkään hiuksiin jätettäviä suihkutettavia hoitoaineita. Tällä hetkellä tilapäisessä käytössä/kokeilussa on Herbinan MarjaSpa hoitosuihke. Puteli on söpö ja vaaleanpunainen, eikä tuoksussakaan ole valittamista. Suihkauttelen tätä pyyhekuiviin hiuksiin suihkun jälkeen. Tämä löytyy ihan perus markettien hyllyiltä.Tästä on pakko sanoa nyt vähän pahasti. Nimittäin minä en ole ainakaan omissa hiuksissa huomannut minkäänlaista hoitoainemaista vaikutusta.. Tuntuu että se on ihan sama suihkuttaisinko vaikka vettä tämän sijasta, kun hiukset jää takkuun. Eli en suosittele. Samalta merkiltä kuitenkin löytyy ihan älyttömän hyvä ja ihanan tuoksuinen kuorintavoide, joka löytyy myöskin söpöstä vaaleanpunaisesta putelista. Sitä voin suositella :D
 
Aijemmin olen käyttänyt Schwarzkopfin GLISS-nimistä suihketta ja tätä ostan jatkossakin, vaikka hinta on vähän kirpaiseva, jonka vuoksi tuon Herbinan suihkeen ostinkin viimeksi. Tämän tuoksu on ehdottomasti kaikkein ihanin mitä mun hiustenhoito ja -muotoilutuotteissa on ollut. Tätä ei tarvitse kovinkaan montaa suihkausta laittaa pyyhekuiviin hiuksiin suihkun jälkeen, kun vaikutus tuntuu heti. Hiukset saa helposti harjattua saman tien, vaikka normaalisti harjausta ei kosteisiin hiuksiin suositellakaan. Lisäksi hiuksista tulee sileät ja hyvän tuoksuiset. Ehkä paras hiustenhoito tuote mitä mulla on ikinä ollut. Siispä suosittelen!!


 Viimeisenä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä. L'oreal Elvital hiusöljy. Tätä sivelen hiuksiin myöskin suihkun jälkeen, ihan koko pituuksiin. Sillä hiukseni ovat sen verran kuivat että ne imee kyllä esim. yön aikana ihan kaiken öljyn, eikä hiukset siis jää likaisen näköisiksi. Tämä kosteuttaa ja hoitaa hyvin hiusta ja on myöskin melko riittoisaa. Kyseinen puteli on nimenomaan tarkoitettu värjätyille hiuksille ja sitä kannattaa myös sipaista ainakin latvoihin hetki ennen suihkuun menemistä, sillä se suojaa hiusväriä valumasta viemäriin pesun aikana. Lisäksi tämä suojaa myös lämmöltä, eli laitan tätä ennen suoristamista, kihartamista tai föönausta. Tätä voi siis laittaa sekä kuiviin, että kosteisiin hiuksiin. Latvoihin sivelen tätä muutenkin välillä, jos hiukset näyttää siltä että ne on kuivahtaneet. Kuiviin hiuksiin en kovinkaan tätä laita muutoin kuin latvoihin, sillä silloin siitä voi jäädä hieman rasvaisen näköiset hiukset. Tätä löytyy myös värjäämättömille hiuksille ja toimii niihin samalla tavalla suojana ja hoitona. Suosittelen!


 Tämmöisiä tököttejä meikäläinen käyttää hiuksiin. Onhan noita aika pitkä lista, mutta valtaosan olen kokenut kuitenkin erittäin hyödyllisiksi, varsinkin värjättyjen hiusten kanssa. En käytä itse kovinkaan usein suoristusrautoja tai kiharruspuikkoja, koska mun hiukset kärsii niistä tosi helposti. Samoin hiustenkuivaaja pysyy visusti poissa käytöstä, ellei satu olemaan välttämätön kiire saada hiuksia nopeasti kuivaksi.

Lisäksi vielä parit vinkit!

-En suosittele käärimään värjättyjä, enkä varsinkaan suoraväreillä värjättyjä hiuksia suihkun jälkeen pyyhkeeseen, se nimittäin haalistuttaa väriä melko paljon kun pyyhe imee väriä hiuksista.

-Itse pesen hiuksia noin 2-3krt/vk ja se on riittänyt vallan hyvin. Sen useammin jos pesisin niin joutuisin varmaan värjäämään tukkaa joka viikko :D Turhat pesukerrat vain rasittavat hiusta entisestään.

-Hiukset kannattaa pestä mahdollisimman viileällä vedellä, sillä lämmin vesi ei tee hyvää hiuksille, se kuivattaa sekä hiusta, että hiuspohjaa ja huuhtoo myös väriä aika hanakasti pois.

-Suurimmalle osalle varmasti myös itsestäänselvyys, mutta maininnan arvoinen asia, että hiusten lämpökäsittely kannattaa jättää mahdollisimman vähäiseksi, sillä sekin rasittaa hiusta kuivattamalla ja katkomalla latvoja. Itse lämpökäsittelen hiuksia (suoristusraudalla tai kiharruspuikolla) noin kerran tai kaksi viikossa, joskus harvemminkin.

Toivottavasti saitte nyt jotain irti tästä postauksesta ja mahdollisesti myös vastauksia ja vinkkejä omiin hiuskysymyksiinne :)