Kuka vastaa ?

torstai 26. marraskuuta 2015

#271 Kuvailuja Ypäjältä - Nikon D5300




Sain vähän aikaa sitten uuden kameran kun olen niin pitkään haaveillut järkkäristä. GoPro ei oikein tue mun valokuvaamisharrastusta, joten Rajala Pro Shopista tarttui käteen Nikon D5300, Tamronin 70-300mm 1:4-5.6 ja Nikkor 18-55mm 1:3.5-5.6. Todettu hyväksi ja minulle sopivaksi paketiksi toistaiseksi. (Kiitos iskä<3)

On päässyt valokuvaushommat unohtumaan ihan kokonaan ja kuvailu onkin nyt aikamoista säätöä. (Tässä vaiheessa voi todeta onnekkaana että onneksi on poikaystävä joka on valokuvaaja ja voi opettaa kaikki niksit) Mutta pikkuhiljaa treenailen rennolla fiiliksellä ja joskus ehkä tulee ammuttua joku kivakin kuva! Vloggaaminen on myös nyt teknisesti paljon monipuolisempaa ja näinollen mukavampaa :)

Lähipäivinä tulossa pieni testivideo Youtubeen näiltä tiimoilta ja tässä alla olisi pari aloituslaukausta mitä pääsin Teiskossa Äiten luona, sekä Ypäjällä koulussa kuvailemaan talvisissa maisemissa, ennenkuin vesisateet taas sulattivat nekin lumet.. :D









keskiviikko 21. lokakuuta 2015

#270 Miten tää on näin vaikeeta






Ahdistus saa ihan uuden merkityksen näköjään opistolla. Ensimmäinen kuukausi täällä meni tosi hyvin ja kaikki sujui justiinsa sillä tavalla kuin pitikin, mutta sitten kaikki taas levää käsiin. Olen välillä niin hajalla, että on ollut pakko ottaa sairaslomaa, kun tuntuu että pää hajoaa totaalisesti. Oikeastaan tämä tuntuu välillä paljon pahemmalta kuin silloin vuonna 2013, kun lopetin koulun kesken.



Olen oppinut tunnistamaan itsessäni vuosien  varrella masennuksen oireet ja kuvitteellisessa maailmassa ehdin jo uskomaan, että ne hankalat ajat ovat jo ohi. Toisin kävi. Pikku hiljaa olen huomannut ahdistuksen, stressin, masentuneisuuden, levottomuuden, ärtyneisyyden, vihan, surun, epätoivon ja näiden tuoman itkuisuuden hiippailevan takaisin kehooni. Ensin se on vain psyykkistä ja vaivaa pelkästään päätä, silloin pystyy vielä valehtelemaan itselleen, että "kyllä kaikki järjestyy, tää menee pian ohi", mikä jo itsessään on valtavan typerä virhe. Mutta siinä vaiheessa, kun oireet alkavat vaikuttamaan jo fyysisenä pahoinvointina: oksettaa, maha on sekaisin, päätä särkee koko ajan, syke kiihtyy valtavan paljon jo pelkästä kävelystä, päässä heittää, ruokaa ei saa millään alas ilman että alkaa yököttämään, paino putoaa yhtä äkkiä, unesta ei ole tietoakaan edes lääkityksen avulla ja kroppa ei loppujen lopuksi enää jaksa, niin silloin on pakko viimeistään tehdä jo jotain asioille.



Äsken listaamieni asioiden kanssa on jo pelkästään vaikea elää  joka päivä, mutta siihen lisäksi vielä kevytkin työ tai opiskelu tuntuu ihan älyttömän raskaalta. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää ulkopuolisena, tai ihmisenä joka ei ole käynyt itse esim. masennusta, syömis- tai ahdistushäiriötä läpi omassa elämässään, siksi oikeastaan haluankin kirjoittaa tästä julkisesti. Nämä eivät ole sellaisia asioita, joista puhutaan kovin usein ääneen muuta kuin läheisimmille ihmisille, mutta näistä todellakin pitäisi puhua. Vaikea olettaa, että ympärillä olevat ihmiset ymmärtävät esim. jatkuvia sairaslomailuita tai huonoja päiviä, jos he eivät tiedä taustalla olevia syitä.



Itselle tässä pahinta on varmasti ollut hyväksyä se asia, että kaksi välivuotta joista olin yli 9 kuukautta sairaslomalla, on käytännössä ollut aivan turhaa, sillä palatessani tänne, palasin samalla lähtöpisteeseen masennuksen kanssa. Rehellisesti sanottuna kyllä siinä romahtaa väkisinkin aika pohjalle kun tajuaa pikkuhiljaa hajoavansa pala palalta uudestaan, vaikka on juuri hetki sitten saanut asiat kuntoon ja kerättyä itsensä kasaan.

Tämä on vain pieni osa siitä, mitä päässäni pyörii ja mitä haluaisin kertoa, mutta kaikkea en lataa tähän postaukseen. Tässä kuitenkin nyt aika laaja välikatsaus siihen, mitä minun kiltin ja päälle päin iloisen kuoren alla on myllertänyt viime aikoina. Kyllä minulla hyviäkin päiviä ja hetkiä on tottakai, mutta uskallan väittää että parempiakin aikoja ollaan kyllä elelty.

Voimia kaikille syksyyn, palaillaan pian toivottavasti positiivisemmissa merkeissä!



maanantai 12. lokakuuta 2015

#269 Kai Hän lensi pilviin, puhtaan valkoisiin





Ja sitten ihan kuin yllättäin
Kai hän lensi pilviin
Puhtaan valkoisiin
Ainakin toivoisin niin


Lepää rauhassa Putte!












Meillä oli hauska kesä Puten kanssa kun hölmöiltiin yhdessä ja yritettiin vähän tehdä myös töitä välissä. Putte oli siis kesän ajan mun lainaratsu/hoitoheppa jota kävin Valkeakoskella ratsastelemassa.

20.9.2015 kun olin jo muuttanut opistolle sain kuulla että Putte oli tullut tosi kipeäksi ja se oltiin jouduttu lopettamaan. En ala enempää avaamaan asiaa kun ei ole oma hevoseni, mutta se oli varmasti paras ratkaisu Puten tilanteessa ettei se joutuisi kärsimään enempää kivuistaan.






Pari päivää olin tosi mieli maassa kun tajusin etten pääse enää katsomaan Puttea ollenkaan ja että se oli nyt lähtenyt kokonaan pois meidän luota.

Mulla on ollut aina taipumusta kiintyä tosi helposti lähes kaikkiin heppoihin ja poneihin kenen kanssa olen ollut säännöllisesti tekemisissä ja niin ollen tämä oli aikas vaikea paikka paitsi että Puten omistajalle, niin myös minulle.

Olen kyllä joutunut luopumaan tosi monista hevos- ja poniystävistäni ja oppinut käsittelemään menetykset aika hyvin, mutta kyllä se aina tuntuu pahalta kun joutuu lähettämään ihania tovereita taivaaseen tai muuten pois omasta elämästäni.






Putte on nyt kuitenkin vihreämmillä niityillä ja katselee meitä heppataivaasta muitten enkelihevosten kanssa. Hupsua ystäväistä on kyllä kova ikävä, toivottavasti voit nyt hyvin Putte <3



sunnuntai 9. elokuuta 2015

#268 Smurffeilua videon merkeissä

Kerron/näytän videolla vähän, että mitä kaikkee puuhailin kesällä ennen koulun alkua. Värjäsin hiukset kans ja näytän nyt smurffilta! Mulla tuli muuten Youtuben puolella 3000 tilaajaa täyteen, ihan älyttömän siistiä! Kiitos kaikille, ootte parhaita <3


keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

#267 Taidan olla onnellinen

Moikka kaikki! Mä olen nyt kotiutunut Ypäjälle opiston asuntolaan. Viime viikon maanantaina tänne matkasin, viikonlopun olin kotona Janin kanssa ja tämän viikon olen tallivuorossa sunnuntaihin asti, minkä jälkeen vielä torstaihin asti koulua. Tuntuu vähän raskaalta olla aamu kuudesta ilta seitsemään asti tekemässä töitä lähes tauotta kun on tottunut nukkumaan pitkään ja lusmuamaan kotona, mutta  toisaalta tää homma on tosi mukavaa ja palkitsevaa ja sen voimin sitten jaksaakin aina huristella eteenpäin. Ihan huippu fiilis kun on taas päässyt tämän oman juttunsa pariin, motivaatio on todellakin 100%!

Meillä on opistolla joka päivä ratsastustunteja ja täällä ns. remppalinjalla olevilla opiskelijoilla on aina yksi tai muutama semmoinen "oma" nimikkoheppa, jota hoidetaan ja ratsastetaan päivittäin. Mun uusi heppatuttavuus onkin Armeli niminen 7-vuotias suomenhevostamma. Kovin pienikokoinen Hevosopiston kasvatti, tosi kiltti ja seurallinen hoitaessa, ratsastaessa kevyt ja oikein miellyttävä, vaikka ei ihan yhteistä säveltä ollakaan vielä löydetty ratsastustunneilla. Pikkuhiljaa kuitenkin näkyy jo onnistumisenkin merkkejä :D



Musta alkaa tuntumaan siltä, että mun elämä alkaa olemaan jo pikkuhiljaa aikalailla raiteillaan. Mulla on vihdoin sellanen tunne, että mulla on joku virka tässä maailmassa ja oma paikka mihin kuulun. Parisuhde-elämää on kestänyt yli kymmenen kuukautta ja se on ollut ehdottomasti parhaimpia asioita mun elämässäni,  meillä menee Janin kanssa hyvin ja asiat sujuu mallikkaasti. Janin ansiosta mä olenkin saanut tosi paljon itsevarmuutta ja oon oppinut myös sitoutumaan, mikä on ollut mulle aina tosi vaikeeta. Se edesauttoi tosi paljon mun kouluunpaluuta ja paranemista. Oon vihdoin päässyt takasin kouluun, just sille alalle mikä mulle sopii ja tykkään olla täällä, vaikka matkaa kotiin onkin ehkä inasen liikaa. Oon saanut täältä uusia kavereita eikä mulla oo enää hetkeekään yksinäinen tai turhautunut olo. Mua ei enää oo ahdistanut sellaset asiat mitkä oli mulle ennen ylitsepääsemättömän vaikeita, kuten ruokalassa syöminen, jota en ikinä harrastanut kun täällä aijemmin opiskelin, tai vaikea unettomuus joka sitten oli iso syy sille miks en enää pystynyt opiskelemaan.  Selvää kasvua on siis tapahtunut (henkisesti, fyysisesti olen edelleen hyvin matala:D) ja voin sanoo että mä taidan olla onnellinen pitkästä aikaa. En edes muistanut mitä se tarkoittaa, mutta nyt mulle on alkanut taas valottumaan tää koko homma. Oon niin kiitollinen kaiken tän monen vuoden p*skan jälkeen mitä oon joutunut kestämään, että vihdoin oikeesti asiat sujuu, mulla ei ole nyt mitään valittamista. Kiitos! Jatketaan :)




perjantai 10. heinäkuuta 2015

#266 Palen hiusvinkit ja -tökötit


Multa on kyselty pitkin somea aika paljon vuosien varrella, että miten hoidan hiuksiani ja mitä hoito- ja muotoilutuotteita käytän. Mun hiukset ei oo mitenkään kauhean loistokkaassa kunnossa tällä hetkellä, mutta ajattelin kuitenkin tiivistää koko homman teille yhteen postaukseen. 

 
Shampoot ja hoitoaineet ei ole mulle niin justiinsa. Ostan yleensä Garnierin tai L'oreal Elvitalin shampoon ja hoitoaineen, tällä hetkellä käytössä on myös Sunsilkin hoitoaine koska lähikaupasta ei löytynyt näitä vakiomerkkejä.
Tarkistan kuitenkin että hoitoaine ja shampoo on tarkoitettu värjätyille hiuksille ja että ne ei kuivata hiusta/hiuspohjaani entisestään. Tähän mennessä nämä ovat toimineet vallan mainiosti. Näitä löytyy ihan perus päivittäistavarakaupoista.
Voin suositella!

Seuraavana vähän muotoilutuotteista. Ostin juuri Sokokselta uuden Batiste-kuivashampoon. En ole kamalasti sitä ehtinyt vielä käyttää, mutta vaikuttaa toimivalta ja tuoksuu hyvältä. Näitä löytyy useammassa eri tuoksussa ja plussana söpöt pakkaukset! Suihkaisen sitä vähän tyveen ennen kun tupeeraan hiuksia hieman tyvestä, niin ne eivät ole niin liukkaat ja tupeeraus pysyy hyvänä. En kuitenkaan suosittele tuota tupeeraushommaa, ainakaan kovin usein tehtäväksi, sillä hiukset kärsii ja katkeilee sen seurauksena. Tätä saa käsittääkseni ainoastaan Sokoksilta. Itse tuotetta suosittelen!

Sitten meillä on Schwarzkopfin Got2b-hiuspuuteri. Sitä olen hieronut sormiin ja sitten tyveen kohottamaan vähän kampausta, jos en jaksa/halua tupeerata, ei tule kuitenkaan käytettyä kamalan usein.. Tämä löytyy isompien päivittäistavarakauppojen hyllyiltä, kuten S-market, Citymarket, Sokos, sekä Tokmanni. Ihan toimiva ja riittoisa pulveri, suosittelen!

Got2b-sarjalla jatketaan, eli aivan törkeän ihanan tuoksuinen hiuslakka. Tästä tulee aina mieleen yläaste, kun käytin samaa lakkaa jo yläasteaikoinani :D Edellinen lakkani oli Dermosilin harmaa/hopea hiuslakkapullo ja tästä vaihdosta huomasin kyllä että Got2b ei ole ihan niin tehokas, mutta ajaa kuitenkin asiansa eikä ole hintavakaan. Näitä löytyy samoista kaupoista kuin edellämainittua hiuspuuteriakin. Tätä hiuslakkaa en kuitenkaan taida ensi kerralla ostaa, sillä ainoa joka minut sai tämän ostamaan, oli tuo ihana tuoksu ja pullon miellyttävä väri :D En suosittele, mikäli tarvitset tehokasta hiuslakkaa. Jos kuitenkin iisimpi teho riittää niin miksipäs ei.





Sitten mentiinkin värien pariin! Päivitän violettia hiusväriäni Biozellin Color maskilla, sävyni on Plum. Tätä sekoitan yleensä hoitoaineeseen niin että puolet on itse colormaskia ja puolet tavallista hoitoainetta, sillä sävy on vähän turhan tumma minun mieleeni ja sävyte on melko paksua tavaraa. Tähän ei kannata tuhlailla kovin kalliita hoitoaineita. Lisäksi sekoitan joukkoon pienen tilkan vettä, näin colormask on kovinkin riittoisaa. Tätä olen löytänyt Sokokselta, Citymarketista, Prismasta, S-marketista ja Tokmannilta. Löytyy varmasti myös muista hyvinvarustetuista ruokakaupoista. Tämä tökötti tekee hyvää hiuksille ja antaa intensiivisen päivityksen jo värjätyille hiuksille. Yksi puteli kestää itsellä noin 5 käyttökertaa tuon laimentelu operaationi ansiosta.Tätä löytyy myös muutamissa muissakin sävyissä. Ehdottomasti suosittelen!



Värjään hiukseni nykyään lähes poikkeuksetta Schwarzkopfin Live color XXL-suoraväreillä. Tämän käyttöä ennen tarvitsee siis vaalentaa hiukset värinpoistoaineella. Myös uusi tyvi tulee vaalentaa aina ennen uutta värjäyskertaa, sillä muuten suoraväri ei jää hiukseen kiinni. Tätä tuotetta meikällä menee n. 1 tuubi, mutta joskus ostan kaksikin sillä näiden hinta ei ole kovinkaan päätähuimaava. Tätä sekoittelen myös hieman hoitoaineeseen ja veteen, sillä tämä on myöskin melko tuhtia tavaraa. Oikeastaan ainoa miinus tässä on se, että tämä kuluu ainakin omasta päästäni jo kahden ensimmäisen pesun aikana näkyvästi, joten joudun nopealla aikavälillä iskemään taas Colormaskia varsinkin latvoihin. Usein värjään vain tyven tällä ja loput hiuksista sitten sävytän vain edellisellä colormaskilla, sillä se on jokseenkin riittoisampaa ja antaa vähän intensiivisemmän värin. Värinpoistona käytän yleensä ihan perus markettitököttejä. Joskus myös Crazy colorin värinpoistoa, ne ovat mielestäni parempia, mutta se näkyy hinnassakin. Näitä löytyy niinikään hyvinvarustetuista päivittäistavarakaupoista, kuten Tokmanni, Citymarket ja S-market. Live Color XXL:ää suosittelen ehdottomasti! 
Aikasemmin käytin Cybershopista ostamiani Crazy colorin suoravärejä. Näitä joutui kuitenkin ostamaan kaksi purkkia yhden sijasta, sillä väri on paljon nestemäisempää ja sitä ei paljoa laimenneltu hoitoaineilla. Tosin tämä levittyy hiuksiin helpommin ja tasaisemmin. En muista enää mitä sävyjä käytin, mutta ostin kaksi eri sävyä ja sekoitin niistä sopivan. Näitä löytyy ihan tolkuttomasti eri väreissä ja pysyvät myös paremmin päässä kuin edellämainitsemani suoravärit. Nämäkin ovat siis suoravärejä, joten vaalennus on jälleen pakollinen ennen käsittelemättömän, uuden hiuksen värjäämistä. Nämä löydät Cybershopin verkkokaupasta tai liikkeistä. Suosittelen!



 
Cutrin BIO+ kosteuttavaa tehohoitoa olen käyttänyt jo muutamia vuosia aina tarpeen tullen. Tätä levitetään suoraan tuubista siis hiuspohjaan, levitetään ja jätetään päähän. Itselläni ja myös avomiehelläni on melko kuiva hiuspohja ja tämä tuntuu olevan ainoa järkevä apu siihen ongelmaan vaikka useampia tuotteita on kokeiltu. Näitä myydään vissiin vaan kampaajilla, kannattaa kysäistä kassalta että löytyykö jos ei hyllystä löydy. Meillä molemmilla ilmenee hiuspohjan kuivuus inhottavana hilseilynä, sekä kutinana. Kosteuttavat pesutuotteet varmasti auttaisivat myös tilannetta, jos sopivia löytyisi, mutta toistaiseksi tämä on ollut ainoa hoitokeino joka toimii. Tökötti on geelimäistä, eikä jätä hiuksia lainkaan likaisen näköiseksi, vaikka niin voisi helposti luulla kun aine jätetään päähän. Suosittelen!




Olen käyttänyt jo pitkään hiuksiin jätettäviä suihkutettavia hoitoaineita. Tällä hetkellä tilapäisessä käytössä/kokeilussa on Herbinan MarjaSpa hoitosuihke. Puteli on söpö ja vaaleanpunainen, eikä tuoksussakaan ole valittamista. Suihkauttelen tätä pyyhekuiviin hiuksiin suihkun jälkeen. Tämä löytyy ihan perus markettien hyllyiltä.Tästä on pakko sanoa nyt vähän pahasti. Nimittäin minä en ole ainakaan omissa hiuksissa huomannut minkäänlaista hoitoainemaista vaikutusta.. Tuntuu että se on ihan sama suihkuttaisinko vaikka vettä tämän sijasta, kun hiukset jää takkuun. Eli en suosittele. Samalta merkiltä kuitenkin löytyy ihan älyttömän hyvä ja ihanan tuoksuinen kuorintavoide, joka löytyy myöskin söpöstä vaaleanpunaisesta putelista. Sitä voin suositella :D
 
Aijemmin olen käyttänyt Schwarzkopfin GLISS-nimistä suihketta ja tätä ostan jatkossakin, vaikka hinta on vähän kirpaiseva, jonka vuoksi tuon Herbinan suihkeen ostinkin viimeksi. Tämän tuoksu on ehdottomasti kaikkein ihanin mitä mun hiustenhoito ja -muotoilutuotteissa on ollut. Tätä ei tarvitse kovinkaan montaa suihkausta laittaa pyyhekuiviin hiuksiin suihkun jälkeen, kun vaikutus tuntuu heti. Hiukset saa helposti harjattua saman tien, vaikka normaalisti harjausta ei kosteisiin hiuksiin suositellakaan. Lisäksi hiuksista tulee sileät ja hyvän tuoksuiset. Ehkä paras hiustenhoito tuote mitä mulla on ikinä ollut. Siispä suosittelen!!


 Viimeisenä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä. L'oreal Elvital hiusöljy. Tätä sivelen hiuksiin myöskin suihkun jälkeen, ihan koko pituuksiin. Sillä hiukseni ovat sen verran kuivat että ne imee kyllä esim. yön aikana ihan kaiken öljyn, eikä hiukset siis jää likaisen näköisiksi. Tämä kosteuttaa ja hoitaa hyvin hiusta ja on myöskin melko riittoisaa. Kyseinen puteli on nimenomaan tarkoitettu värjätyille hiuksille ja sitä kannattaa myös sipaista ainakin latvoihin hetki ennen suihkuun menemistä, sillä se suojaa hiusväriä valumasta viemäriin pesun aikana. Lisäksi tämä suojaa myös lämmöltä, eli laitan tätä ennen suoristamista, kihartamista tai föönausta. Tätä voi siis laittaa sekä kuiviin, että kosteisiin hiuksiin. Latvoihin sivelen tätä muutenkin välillä, jos hiukset näyttää siltä että ne on kuivahtaneet. Kuiviin hiuksiin en kovinkaan tätä laita muutoin kuin latvoihin, sillä silloin siitä voi jäädä hieman rasvaisen näköiset hiukset. Tätä löytyy myös värjäämättömille hiuksille ja toimii niihin samalla tavalla suojana ja hoitona. Suosittelen!


 Tämmöisiä tököttejä meikäläinen käyttää hiuksiin. Onhan noita aika pitkä lista, mutta valtaosan olen kokenut kuitenkin erittäin hyödyllisiksi, varsinkin värjättyjen hiusten kanssa. En käytä itse kovinkaan usein suoristusrautoja tai kiharruspuikkoja, koska mun hiukset kärsii niistä tosi helposti. Samoin hiustenkuivaaja pysyy visusti poissa käytöstä, ellei satu olemaan välttämätön kiire saada hiuksia nopeasti kuivaksi.

Lisäksi vielä parit vinkit!

-En suosittele käärimään värjättyjä, enkä varsinkaan suoraväreillä värjättyjä hiuksia suihkun jälkeen pyyhkeeseen, se nimittäin haalistuttaa väriä melko paljon kun pyyhe imee väriä hiuksista.

-Itse pesen hiuksia noin 2-3krt/vk ja se on riittänyt vallan hyvin. Sen useammin jos pesisin niin joutuisin varmaan värjäämään tukkaa joka viikko :D Turhat pesukerrat vain rasittavat hiusta entisestään.

-Hiukset kannattaa pestä mahdollisimman viileällä vedellä, sillä lämmin vesi ei tee hyvää hiuksille, se kuivattaa sekä hiusta, että hiuspohjaa ja huuhtoo myös väriä aika hanakasti pois.

-Suurimmalle osalle varmasti myös itsestäänselvyys, mutta maininnan arvoinen asia, että hiusten lämpökäsittely kannattaa jättää mahdollisimman vähäiseksi, sillä sekin rasittaa hiusta kuivattamalla ja katkomalla latvoja. Itse lämpökäsittelen hiuksia (suoristusraudalla tai kiharruspuikolla) noin kerran tai kaksi viikossa, joskus harvemminkin.

Toivottavasti saitte nyt jotain irti tästä postauksesta ja mahdollisesti myös vastauksia ja vinkkejä omiin hiuskysymyksiinne :)




sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

#265 Uutta leimaa


Kävin reilu viikko sitten ottamassa toisen tatuoinnin. Edellisen, tuon unisiepparin siis otin Tampereella Putkassa. Olin tosi tyytyväinen tulokseen ja olen edelleen.  Tatuointikuume yltyi kuitenkin niin korkeaksi, että pakko sitä oli helpottaa ottamalla toinenkin.. Hinta  Putkassa oli kuitenkin sen verran päätähuimaava, että päätin käydä kokeilemassa kaverin innoittamana toisessa paikassa tälläkertaa. Uudemman leiman otin Hervannan Ink Pistolsissa. Siellä oli todella mukava palvelu ja itse tatuoija oli myös taitava ja kiva tyyppi. Tunsin tuolla oloni jotenkin tervetulleemmaksi kuin Putkassa. Hintakaan ei ollut niin korkea kuin edellisessä. Tuolla tulee luultavimmin käytyä jatkossakin. Ainakin tätä tatuointia olisi kiva jatkaa ihan hihaksi asti jollain tapaa kunhan saahaan ideoita :)


Olen vähän haaveillut saavani ainakin toisen käsivarren täyteen tatuointeja jonakin päivänä. Mun vanhemmat eivät oikein ymmärrä tätä nykynuorten tatuointivimmaa ja saan kuulla usein mun lävistyksistä, tatuoinneista ja violetista hiustenväristä.. Kyllä he ovat hyväksyneet tämän tyylini, enkä ole saanut haukkuja tai mitään, että se ei ole ongelma onneksi. Ei se minua mitenkään vaivaa, eikä varsinkaan saa muuttamaan mieltäni tai jättämään ottamatta yhtäkään uutta tatuointia tai muutakaan. Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta, mitä mieltä muut ovat minun ulkonäöstäni, kun itse olen tyytyväinen. Ja niin sen pitääkin olla. Onhan se ihan ymmärrettävää ettei nämä kaikkia miellytä, eikä tarvitsekaan miellyttää. Nuoret ja nuorten muotivillitykset ovat kuitenkin muuttuneet vanhempieni nuoruusajoista aika paljon.



Tykkään itse tästä tatuoinnista kovasti, siitä ei tullut ihan sellainen kuin alunperin suunnittelin, mutta se ei haittaa nyt kun lopputulos on kuitenkin hieno ja miellyttää omaa silmääni. :)

lauantai 20. kesäkuuta 2015

#264 Miksi kukaan ei pysähtynyt auttamaan?



Juhannus yön tapahtumia. Kirjoitettu kello yhden tienoilla siis juhannus aaton yönä.




Kävin äsken hoitokoiran kanssa "ilta"lenkillä ja huomasin, kun tien toisella puolella joku humaltuneen oloinen herra kippasi polkupyörän kanssa pyörätieltä autotielle. Siinä se mönki istumaan ja katsoin kauhuissaan, kun taksi ajoi aika vauhtia tätä herraa kohti eikä hän päässyt ylös.
 

Olin itse sen verran kaukana etten pystynyt tekemään mitään, mutta onneksi taksi sitten hidasti ja sai väistettyä. Sitten ohi ajoi toinen, kolmas ja neljäskin auto..Viides, kuudes jne.. Kaikki väistivät nätisti mutta itselle heräsi kysymys, että MIKSI KUKAAN EI PYSÄHTYNYT AUTTAMAAN? Ei edes ohi ajanut poliisiauto. Jo on välinpitämätöntä sakkia täällä! Ihminen hoipertelee autotiellä pyörän vieressä eikä pääse ylös ja muut vaan ajaa ohi, oikeesti? Herra näytti autoilijoille peukkua kun olivat ajaneet ohi ja mumisi jotain kiukkuisen kuuloisena. Kukapa ei tuossa tilanteessa.

Herra piteli kättänsä ja tutki paljaista kyynerpäistä ruhjeita tuhisten jokseenkin tuskaisen kuuloisena. Käveltiin koiran kanssa sitten lähemmäs ja kävin tiedustelemassa herran vointia ja kyselin että tarvitseeko apua. Tovin maassa möngittyään hän pääsi kuitenkin ylös, pyörätien puolelle ja vastasi "juu juu" näyttäen peukkua. Varmistin vielä että pääseekö hän liikkeelle ja tyyppi vaan naurahti peukalo pystyssä että "kyllä mä pärjään". Kävelin sitten kauemmas ja jäin etäämmälle tarkkailemaan tilannetta toivoen että tämä herra tajuaisi jatkaa matkaansa kävellen eikä pyöräillen, kun liikehdintä oli sen näköistä että juhannusta oli juhlittu oikein olan takaa ja kaksin käsin..

Sivukadulle puskien taakse siirryttyään ja hetken matkaansa jatkettua herra hävisi näkyvistä ja jatkoin itsekin matkaani. Ilmeisesti tämä kaveri pääsi ihan hengissä määränpäähänsä, vaikka kauan sitä hoipertelua sai seurata ennenkun kaveri pääsi liikkeelle. Ei tarvinnut soitella poliiseja tai lansseja tähän hätään, mutta ei ollut kyllä kaukana ettenkö olisi soittanut.

Hyvä tuuri ettei pahempaa sattunut mutta hyvät kansalaiset olkaapa vähän välittävämpiä jatkossa, tämäkin herra olis hyvin voinut lyödä päänsä pahasti tai jäädä jonkun vauhdikkaamman kuskin alle hämärässä ja sumuisessa juhannusyössä. Mutta miettikääpä jos autoilija ei huomaisikaan kaatunutta, kuin viimemetreillä ja ehtisi juuri ja juuri väistää. Suoraan vastaan tulevaa autoa päin? Myöhemmin saisi lukea lehdestä pahasta autokolarista, jonka Sinä, arvon ohikulkija olisit voinut estää vain ja ainoastaan auttamalla humalaisen takaisin pyörätielle ja jaloilleen.




Ymmärrän tavallaan ihmisten kivettyneen ajattelutavan siitä, että "itsepähän on itsensä tuohon kuntoon juonut, luulisi aikuisten ihmisten tietävän rajansa" ja blaablaablaa. Mutta tuollaisessa tilanteessa, kun ihmiseltä voi oikeasti lähteä vaikka henki, niin jätetään siihen makaamaan vaan autotielle? Entä jos kyseessä olisikin ollut lapsi, olisitko jättänyt siihen yksinään? Tai esim. sairaskohtaus jossa vanhus olisi sen vuoksi kaatunut pyörällään ja lyönyt päänsä niin että taju olisi lähtenyt?

Meitä ihmisiä on monenlaisia täällä pallolla, jotkut on lapsia, jotkut aikuisia, jotkut sairaita, jotkut vanhoja, jotkut juo, jotkut käyttää aineita, jotkut on nuoria ja jotkut muuten vaan eksyksissä. Jokainen meistä silti ansaitsee apua huonon tilanteen tullen ja jokaisella meillä on velvollisuus auttaa hädässä olevaa. Varmistakaa edes ja kysykää että oletko kunnossa ja tarvitsetko apua! Se ei vie teidän aikaanne pois kuin minuutin tai kaksi ja voitte tällä pelastaa vaikka hädässä olevan ihmishengen jos tarve vaatii. Minä en ole mikään pyhimys, maailmanparantaja tai valittava kukkahattutäti, mutta itse en olisi voinut lähteä jatkamaan matkaani tarkistamatta, että pärjääkö tämä henkilö oikeasti. Sydämeen sattuu nähdä moista välinpitämättömyyttä, ajatelkaapa jos osuisi omalle kohdalle.

Hyvää juhannusta kaikille, pitäkäähän kivaa ja ennenkaikkea pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta! Auttaminen kuuluu meille kaikille :)



(Kuvat napattu googlesta)

torstai 18. kesäkuuta 2015

#263 Mitä enempi, sen parempi



Taas heppajuttua.. Koittakaa totutella, tätä tämä blogi tulee nyt melko täysipainoisesti olemaan kun palaan taas (toivottavasti) tulevan ammattini pariin :D





Kävin viimeviikolla vihdoin ensimmäisellä estetunnilla 2 vuoden hyppytauon jälkeen.
Viimeisimmät esteeni hyppäsin tosiaan 2013 kisaviikolla, silloisella A-hevosellani Vinnulla Ypäjällä.

Esteratsastus on ollut minulle henkilökohtaisesti aina se ykkösjuttu ratsastuksessa ja sitä on ollut kova ikävä.









Tuppaan olemaan aikamoinen perfektionisti joten en uskaltanut aluksi ottaa estetunteja pitkän tauon jälkeen paineiden ja jännityksen takia. Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kysäistä tutulta tallilta, josko pääsisin hyppäämään ja sinnehän minä sitten pian päädyinkin. Tunti oli aikamoista sähläystä minun osaltani. Jännitys ja innostus sekoitti pasmat aika totaalisesti, enkä muistanut oikein esteratsastuksesta juuri perusjuttuja enempää. Meinasin unohtaa helpon pikkuisen radan ja taitava ja varma ratsukin kielteli parit kerrat pienille esteille kun jäin tuijottamaan puomeja ja säheltämään omiani. Eli pirusti treenattavaa vielä, jos aijon Ypäjälle päästyäni siirtyä remppalinjalla esteryhmään.. Se on kuitenkin tavoitteeni joten otan nyt niin paljon tunteja kuin ehdin, ennenkuin palaan kouluun. Reilu kuukausi enää aikaa joten se on käytettävä hyödyksi.

Olen siis alkanut käymään tämän aijemmin esittelemäni hevosen lisäksi ratsastamassa myös Lempäälässä sijaitsevalla Majan tallilla. Sieltä saan tunteja ja jeesiä tähän heppamaailmaan paluuseen, sillä paikan omistaja on todella mukava ja ymmärtäväinen. Tällä hetkellä olen käynyt ratsastamassa Ressu-nimisellä kokeneella pikkuhepalla ja tarkoitus olisi että pääsisin tässä juhannuksen jälkeen myös nuorempien hevosten selkään koska siihenkin tarvitsen treeniä. Nuoriahan tässä ollaan menossa pääosin ratsastamaan/kouluttamaan Ypäjällekin.

Mulla on ollut aika epätoivoinen olo, koska mulla on tosi huono muisti, joka saattaa johtua jostain keskittymishäiriöstä tms. mitä tutkitaan parhaillaan. Sen lisäksi tän parin vuoden aikana mulla on tippunut fyysinen kunto aivan nollaan ja sitähän tosiaan tarvitaan tällä alalla. Keskittyminen on tosi hankalaa tunneilla ja unohdan nopeasti annetut tehtävät tai sitten en vaan tajua niitä jostain syystä. Jännitys on osasyy tälle, mutta kaikesta huolimatta uskon että nyt kun vaan ratsastelen paljon niin tämä alkaa taas sujua ja vanhat taidot muistuvat mieleeni ja pääsen pikkuhiljaa taas sille tasolle missä olin aijemmin.



Toissapäivänä kun kävin itsekseni ratsastelemassa Ressulla, meitä kohtasi kovinkin suomalainen kesäkeli.. Aluksi paistoi aurinko kun oltiin kävelty alkukäynnit ja ravailtu parit ympyrät..

Yhtä äkkiä kuulin kovaa huminaa läheisten rakennusten peltikatoista ja odottelin normaalia kovempaa vesisadetta, mutta parissa sekunnissa meidät ympäröikin kunnon raekuuro ja tosi isot rakeet pieksi meitä niin kovaa että oli pakko pysähtyä odottelemaan ennen treenin jatkamista.

Rakeita tuli viistossa suoraan naamaan, niin oli pakko kääntää sitten selkä sateen suuntaan ja odotella todella ärsyyntyneen näköisen hevosen kanssa kuuron loppumista :D





Ensi viikolla taas ratsastelemaan, yritän nyt päästä vähintään 2 kertaa viikossa ratsastamaan ja heppailemaan muutenkin. Sekä Majan tallille, että Valkeakoskelle aijemmin esittelemäni Putte-suokin kanssa. Estetunnit olisivat nyt ehdottoman tärkeitä ja aijonkin panostaa siihen hommaan enemmän ennen koulun alkua.






lauantai 13. kesäkuuta 2015

#262 Mä oon oikeesti salaa malli


Mun poikaystäväni Jani tykkää valokuvata paljon ja on siinä melkoisen hyvä myös. Se haluais välillä lähteä kuvailemaan pihalle silleen, että toimin sen mallina. Itse taas en osaa yhtään poseerata kuvissa, enkä tunne itseäni yhtään mukavaksi kameran edessä (huom. jos joku muu kuvaa), mikä on tosi ärsyttävää koska haluaisin olla kuvattavana ja saada ihtestäni kivoja kuvia. Mutta minkäs sille voi kun on niin epävarma ja nössö ettei edes oman poikaystävän mallina osaa olla. Tottakai vloggaaminen on taas ihan eri juttu.. Lähdettiinpä jälleen yksi kaunis päivä kuitenkin yrittämään jos osaisin käyttäytyä kameran edessä. Ilma oli tosi kiva ja olin saanut itsenikin ihan ihmisen näköiseksi kotona. Löydettiin tiemme Ratinan sillalle ja Jani kaivoi kameransa esille.. Mutta kuinkas kävikään taas, mun sisäinen mallini ei jälleenkerran jaksanut keskittyä olennaiseen :D










Hei, käykää tykkäämässä Janin valokuvaussivusta Facebookissa ja tsiigaileen hänen otoksia: Jani Suomalainen Photography!



torstai 11. kesäkuuta 2015

#261 Joitain päiviä taaksepäin..

Käykö kenenkään muun hiuksille ja naamalle näin kun meette tuulisella säällä pihalle?




Meijän pikkuisen parvekepuutarhan ensimmäiset vihannekset ovat vihdoin kypsyneet!



 Tein itelleni tommosen mehudrinkin kauniin päivän kunniaksi. Pakastimesta löyty sopivasti jääpaloja ja jäisiä marjoja :) Ja tottakai koska olen bloggaaja niin siitä piti ottaa kuvia..



Oikein hyvää kesälomaa kaikille, joilla se on nyt alkanut! Pitäkää hauska kesä :) Ja onnea kaikille teille jotka pääsitte mieluisiin kouluihin!


maanantai 8. kesäkuuta 2015

#260 Uusi heppakaveri


Esittelyssä tänään mun treenikaveri!

Reilu kuukausi sitten tutustuin uuteen heppatoveriini. Tämä kaveri on suomenhevosruuna "Putte", melko energinen ja hauska tyyppi. Olen nyt Puten kanssa tutustunut taas paremmin heppailuun ja ratsasteluun. Tarvitsen nimittäin tämmöistä "palauttavaa" ja rentoa harjoittelua ennen Ypäjälle menoa ja Putte ja hänen omistaja tarjoavat mulle siihen oikeinkin loistavat mahdollisuudet! Käyn sillointällöin ratsastelemassa itsenäisesti ja siivoilemassa parit karsinat yms. Se on mukavaa puuhaa nyt ennenkuin hyppään taas täyspäiväiseen heppaelämään.

Tänään herra päästettiin kavereitten kanssa laitumelle kasvattamaan jo ennestään melko tuhtia masuansa. Muut hepat juoksenteli villinä ympäri peltoa, mutta Putte suuntasi suoraan ruohotupsujen luokse pohtimatta sen suuremmin valtavaa laiduntilaa jota voisi käyttää esim. juoksemiseen ja villiheppaleikkeihin :D

Tässä kuitenkin vähän meidän hömppäily- ja ratsasteluhetkistä kuvia, jo ennen herkullisen laidunkauden avaamista.











torstai 28. toukokuuta 2015

#259 Tekemällä oppii, vai oppiiko?

Mä olen vihdoin saanut vahvistuksen siitä, että pääsen Ypäjälle takasin opiskelemaan! Koulu alkaa 21.7. ja ryhmä johon menen, on HHrk13. Linja on siis hevosenhoitajalinja pk-pohjaisille opiskelijoille ja jatkan viimeisen vuoden suuntautumisia ratsuhevosen peruskoulutuslinjalla, eli tutummin rempalla. Mun pitäis valmistua huhtikuussa 2016 muun ryhmän kanssa samaan aikaan, mutta en ota siitä paineita ja mulle sanottiin koulusta, että jos en saa vielä kaikkia opintoja silloin suoritettua niin no panic, voin jatkaa vähän pidempäänkin.

Mun pitäisikin tämä kesä treenata ratsastusta ja varsinkin esteitä tosi paljon, sillä haluan erityisesti esteryhmään mukaan, jossa siis ratsastuksen pääpaino menee esteratsastukseen. Esteet on aina ollut mulle se juttu, ja siihen keskittyminen ja panostaminen on helpompaa kun esim. kouluratsastukseen. Multa henkilökohtaisesti puuttuu semmoinen tietynlainen keskittymiskyky mitä kouluratsastuksessa tarvitaan, ja kaikenlisäksi kaipaan vauhtia ja vaaratilanteita, joita esteratsastuksessa tuntuu olevan enempi kun koulupuolella. Olen luonnostani vähän hurjapää :D

Pohdiskelin tässä yksi päivä ja katselin vanhoja ratsastusvideoita, että mitä mun kehittymiselle hevosen selässä on tapahtunut vuosien varrella. Heppailu- ja ratsastuskokemustahan multa löytyy kymmenisen vuotta. Olen käynyt ratsastustunneilla, vuokraillut heppoja, ratsastellut itsenäisesti, omistanutkin pari pollea, valmentautunut ja treenannut Ypäjällä opiskeluiden lomassa.

Tulinpa pohdintojen kanssa siihen tulokseen, että mun suurin kehitys ratsastuksellisesti tapahtui ehdottomasti Ypäjällä opiskelun aikana. Sitä ennen opin kyllä perusjutut tosi hyvin ratsastuskoululla ja opin käsittelemään siellä myös melkoisen hankalia poneja, sekä saamaan rohkeutta niiden kanssa. Olin kuitenkin aina tosi epävarma uusien heppojen kanssa, mutta sekin katosi Ypäjällä ja opin olemaan tomerampi ja itsevarmempi nuortenkin hevosten kanssa. Ypäjällä sitten sain paljon yksityiskohtaisempaa opetusta ja pääsin etenemään hurjasti sekä koulu- että esteratsastuksessa. Huono juttu oli se, että lopetin koulun kesken juuri kun meillä alkoi sujumaan silloisen A-hevoseni kanssa ja olimme juuri hypänneet kisaviikolla (2013) suomenhevosten 80cm-radan, joka oli ensimmäinen aluekilpailuni ja meni mun ja opettajien mielestä tosi hyvin. Siitä se lasku sitten alkoikin kun en käynyt enää tunneilla enkä saanut opetusta, enkä ratsastanut läheskään niin paljoa kuin Ypäjällä, siellä kuitenkin reenailtiin joka päivä.


Minä ja Kotimäen Showpiece "Henkka"
Viholan Ratsastuskoulu 2011

Tässä ehti olla melkein kahden vuoden tauko, kunnes aloin taas heppailemaan vähän enemmän. Käyn nyt kerran-pari viikossa ratsastamassa itsenäisesti (kyseisestä hepasta tulossa postausta erikseen) ja aloitan pian myös hyppäämään ja treenaamaan paremmin, ekaa kertaa 2 vuoden tauon jälkeen. Tarvitsen nimittäin paljon harjoitusta ihan perus asioissakin, sillä suurin osa taidoista on päässyt unohtumaan ja huonon muistini sekä surkeiden oppimislahjojeni kanssa tarvitsen paaaaljon opetusta että pääsen takaisin siihen mihin jäin Ypäjällä, ja että pärjään muiden rempparyhmäläisten mukana tunneilla ja näytöissä.

Kokosinkin pienen videokoosteen mun ratsasteluista, ensimmäiset klipit on mun melkeinpä ensimmäisistä estekilpailuista kun olin ihan pikkuinen viellä, siitä sitten siirrytään Ypäjälle Kisaviikolle ja sitten taas nykyhetkeen. Videolta näkee hyvin tuon kehittymisen ja sitten sen laskun mikä nyt on tapahtunut kun en enää hallitse tuota hommaa niin hyvin. Ei se mua sinäänsä haittaa, nyt vaan treeniä treeniä ihan hulluna että pääsen esteryhmään ja tekemään taas sitä mitä on ollut kova ikävä ja mistä nautin kovasti, eli hyppäämään :)