Kuka vastaa ?

perjantai 23. tammikuuta 2015

#250 Nuorten työttömyys

Luin tänään iltalehden sivuilta uutisen, koskien työttömiä nuoria. Käykää lukasemassa, jos ette ole vielä lukeneet, niin tiedätte vähän mistä tänään puhutaan:) Tämä postaus on kohdistettu lähinnä niille ihmisille, jotka manaavat kun nuoret lusmuavat kotona toimettomina, eivätkä ymmärrä että sen tilanteen muuttaminen ei todellakaan ole mikään helppo nakki:)

Pystyn hyvinkin samaistumaan tuohon uutiseen. Mulla on tällähetkellä omassa ikäluokassani suunnilleen enemmän työttömiä, kuin työllistettyjä kavereita. Nuorille ja kokemattomille ihmisille löytyy oikeesti tosi huonosti töitä. Lisäksi monella nuorella on esteitä joiden takia ei pysty tekemään joka arkipäivä 8h työpäivää tai esim fyysisesti raskaita töitä tms. Näihin kuuluu mm. vanhat vammat joita ei pystytä hoitamaan kokonaan kuntoon, nivelsairaudet, selkävammat, adhd/add, masennus, syömishäiriöt ja monet muut. Eli harvemmin on oikeesti syynä nuorten laiskuus, kun puhutaan työttömistä nuorista, töitä vaan ei yksinkertaisesti ole tarjolla erilaisille ja mahdollisesti rajoittuneille ihmisille.

Useimmiten työnantajat vaativat työnhakijalta väh. yhden vuoden työkokemuksen alalta. Miten me sitä työkokemusta saamme, jos kaikki työt vaativat aikaisempaa kokemusta emmekä pääse minnekään sitä kokemusta hakemaan?

 Työttömänä ja näin ollen myös köyhänä eläminen ei tosiaan ole kovin mukavaa, tuissa ei todellakaan huomioida kaikkia kuluja joita ihmisillä menee vuokran lisäksi, kuten vesilasku, puhelinlaskut yms. Siinäpä sitten siirrellään eräpäiviä kuukausi toisensa jälkeen kun ei vaan yksinkertaisesti riitä rahat maksamaan elämistä. Ruuastahan sitä on sitten lähdettävä vähentämään seuraavaksi, ihan kuin siihenkään suuria summia upotettaisi jo valmiiksi..

Harvat työttömät pystyvät huonojen rahatilanteiden vuoksi harrastamaan juuri mitään. Itsekin olen joutunut jättämään mm. ratsastuksen ja lautailun viimeaikoina todella vähäiselle. Mikä on tietenkin huono asia omallakin kohdalla, kun masennusta sairastan ja mukavat aktiviteetit tekisivät todellakin hyvää ihan kenen tahansa ihmisen mielenterveydelle. Itsekin näen harvoin edes kavereita, koska kaikki asuvat sen verran kaukana, että joutuisin ottamaan bussin, mutta harvemmin siihenkään sitten rahaa löytyy "tuhlattavaksi".

Tässäkin taloudessa kun sattuu olemaan yksi töihin kykenemätön henkilö ja toinen joka on jo muutaman vuoden verran etsinyt niitä töitä, mutta ei ole saanut. Avopuolisoni teki nimittäin vuodessa 150 työhakemusta, sai vaih yhteen vastauksen, mutta ei töitä. Meikäläiselle jokapäiväinen väistämätön stressin aihe on se, että rahat eivät riitä. Aina joutuu kikkailemaan, että saa joka kuussa vuokran maksettua, laskut maksettua suunnilleen ajallaan, ja että jäisi vielä ruokaankin rahaa. Toisinsanoen mihinkään ylimääräiseen ei jää rahaa koskaan. Onnekseni äite on tehnyt pelastavan enkelin teon ja sanonut että saan käydä hänen luona tekemässä esim. siivoustöitä tai muuta vastaavaa ja saan sitä vastaan sitten vähän rahaa että pärjää taas seuraavaan kuuhun.

En nyt lähde valittamaan ettäkö Suomessa olisi huonosti asiat kuitenkaan. Kaikki tietävät että useissa maissa tilanne on paljon huonompi. Mutta en usko että olisi kovinkaan isojen järjestelyiden takana se, että saataisiin nuorille heille sopivia töitä.

Lopuksi vielä vähän omaa ajatusta siitä miten meidät työttömät nuoret otetaan yleensä. Minä ja todella monet kaverini ovat saaneet valtavasti mm. somessa "Mee töihin pummi." viestejä. Kuulostaa varmaan melko tutulta? Tuntuu mukavalta saada tällaista palautetta, kun ei yksinkertaisesti joko terveydellisestä syystä pysty tekemään töitä, tai sitten niitä töitä ei vaan saa mistään useista jätetyistä työhakemuksista huolimatta. Omilta vanhemmiltakin kuulee jatkuvasti että "miksi ette mene töihin? oletteko tosiaan noin laiskoja ettette saa mitään aikaiseksi?" ja tästä aiheesta onkin kehkeytynyt monet väittelyt ja riidat. Tottakai se tuntuu pahalta. Itse kyllä tahtoisin kovasti suorittaa kouluni loppuun ja päästä työelämään, mutta jos ei ihmiset ymmärrä, että masennuksen ja muiden vastaavien ongelmien takia minä en töihin tai kouluun nyt kykene menemään, niin jätän mieluummin keskustelematta koko aiheesta. "Se tunne kun vituttaa muutenkin kun ei pysty elämään normaalia elämää ja sitten vielä ympärillä olevat ihmiset masentaa sua lisää ja lyttää sua maan rakoon."

Kasvakaa aikuisiksi ja olkaa meidän tukena samperi, älkääkä musertako jo ennestään epävarmoja nuoria typerillä ja ymmärtämättömillä kommenteillanne. Katsokaa tilannetta hetki meidän näkökulmasta ja miettikää ennenkuin möläytätte ja ennenkaikkea ÄLKÄÄ TUOMITKO:)

Juu mutta ei tässä muuta kun hellurei ja hellät tunteet!


maanantai 19. tammikuuta 2015

#249 Nutella-juustokakkua


Morjees!

Olen tässä leiponut viimekuukausina hirmuisen paljon, kun ei nyt juuri muuta tekemistä satu olemaan. Eniten uuniin on tainnut mennä pullia, sämpylöitä ja suklaapisarakeksejä. Sen lisäksi vohveleita ja lettuja on tullut tekaistua jonkin verran. Eli lihotuskuurilla ollaan tässä taloudessa! Onneksi on mies jolle kelpaa meikän herkut ettei mene ihan hukkaan/ei tarvitse itse syödä kaikkea:D

Teinpäs tuossa yksi päivä Nutella-juustokakkua. Toinen juustokakku mitä olen ikänä tehnyt ja hyvin sujui:) Osa kyselikin Facebookissa ja Instagramissa ohjetta tälle kakkuselle kun postasin kuvan. Päätimpäs sitten ottaa teille kuvia kakun teon eri vaiheista niin saatte tästä ohjeet samalla, mikäli satutte itsekin innostumaan leipomisesta!

Ohje on kotikokki.net-sivuilta mutta muokkailin ainesten määriä hieman.
Alla siis meikän versio kyseisestä kakusta.


Tarvittavat ainekset

 200g Digestive-keksejä
100g voita tai margariinia
1 purkki Nutellaa
400g Tuorejuustoa
n. 70g tomusokeria


1. Ota tuorejuusto huoneenlämpöön odottamaan. Murenna keksit.
    Sulata rasva ja 1 rkl Nutellaa kattilassa.
    Kaada sulatettu rasva ja Nutella seos murennettujen keksien sekaan ja sekoita kunnes seos
    näyttää  märältä hiekalta.

2. Voitele irtopohjavuoka margariinilla ja vuoraa se leivinpaperilla.


3. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja reunoille. Kakun reunat koostuvat siis keksistä,
    joten keksiseoksen saa painella melko tiiviisti jotta kakku pysyy kasassa.
    Laita pohja jääkaappiin odottamaan siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

4. Sekoita sauvasekoittimella tomusokeri ja huoneenlämpöinen tuorejuusto keskenään.
    Sen jälkeen sekoita Nutella (josta otettu se 1 rkl pohjaan) niiden joukkoon.






5. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle ja tasoita se tasaiseksi.




6. Anna kakun jähmettyä jääkaapissa 4-5h.





7. Poista vuoasta reunat ja leivinpaperi ja nauti:)





Tässäpä melkoisen simppeli jälkkäriohje. Kakku on todella makeaa joten sitä ei tarvitse edes suurta palaista syödä kerrallaan kun on makeakiintiö täynnä:D Oli kyllä todella hyvää, tulee tehtyä varmasti toistekin! Maistui myös äitelle (joka kysyi ohjeenkin, eli ei kovin pieleen voinut mennä:D), siskolle sekä miekkoselleni:) Kannattaa kokeilla, suosittelen!

Katson lähes poikkeuksetta leipomuksiini ohjeet Kotikokki.netistä tai vaihtoehtoisesti Kinuskikissa.fi-sivuilta. Kannatan näitä sivustoja mikäli tykkäätte kokkailla ja leipoa:)





perjantai 16. tammikuuta 2015

#248 Valokuvaajaa vailla?



Heloou!

Kesä on täynnä häitä, kastajaisia ja paljon muuta.
Nyt olisi tarjolla valokuvaajaa kesän menoihin alueelta Pirkanmaa, pääkaupunkiseutu ja Turku yksityisviestillä Facebookissa, tai puhelimitse.

Tänään tosiaankin mainostellaan taitavaa ja kokenutta valokuvaajaa joka olisi vailla töitä! Kyseessä siis Tamperelainen itseoppinut 21-vuotias valokuvaaja, jolla on kokemusta mm. tapahtuma- ja hääkuvauksista. Jakakaa ihmeessä ja kertokaa sukulaisille ja tutuille mikäli tiedossa on juhlia joihin tarvitsisitte valokuvaajaa!

Käykää ihmeessä tsiigaamassa jäbän otoksia ja tykkäämässä Facebook-sivuista:)
Alla vähän näyttöä hänen töistään.














Hääkuvaukset (mm. potretit), henkilökuvaukset,
lapsikuvaukset, tuotekuvaukset, tapahtumakuvaus yms.

YHTEYDENOTOT

Trissky Photography
foundstrawberry@gmail.com
 0449720882
tai Trissky Photographyn Facebook-sivuilta

Saa ja pitää jakaa;)
Kyseessä tosiaan meikän avomies joka olisi duunia vailla, joten minultakin voipi kysellä jos on jotain kysyttävää!

 


torstai 15. tammikuuta 2015

#247 Mielialalääkkeet - puolesta vai vastaan?


Vastaan. Minun mielestä. Kerran olen kokeillut Sertralin Orion nimistä lääkettä masennukseen, ahdistushäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon, mutta lopetin lääkityksen jo kuukaudessa. Miksi? En ole koskaan uskonut että ne oikeasti auttaisivat, vaikka saisi niiden rinnalla esim. keskusteluapua. Sivuoireet olivat ylitsepääsemättömän turhauttavat. Jo ennestään melko levoton nuorukainen kärsi vielä pahemmasta levottomuudesta, en pystynyt olemaan hetkeäkään paikallani, istuessakin oli pakko heilutella jalkoja ja näprätä jotain käsillä. Ärtyneisyys oli toinen sivuoire joka häiritsi. Olin jatkuvasti herkkä ärsyyntymiselle ja kilahtelin pienistäkin asioista, takaraivossa hakkasi kokoajan ärtymyksen ja levottomuuden pieni vasara joka muistutti inhottavasta fiiliksestä. Niinpä jätin lääkkeen pois, enkä vaihtanut sitä mihinkään muuhun vaikka tarjottiin.



Kävin tällä viikolla pitkästä aikaa lääkärille puhumassa opiskeluvaikeuksistani ja kerroin tarvitsevani keskusteluapua. Reilu vuosi sitten diagnosoitu masennus tuntui hakkaavan taas päälle ja kerroin siitäkin lääkärille. Herra lääkäri sitten kysyi heti alkuunsa, että mitä mieltä olen mielialalääkkeistä? Hän saikin hyvin suoran vastauksen, että en tahdo käyttää, kerran kokeiltu eikä enää ikinä. Siitä huolimatta lääkäri kertoi, että lääkitystä kuitenkin vahvasti suositellaan muun hoidon lomassa, jotta hoidon kaikki hyödyt saataisiin käytettyä..

En toki ilahtunut tästä. Ei käynyt mielessäkään että tarvitsisin enää moista lääkettä. Mielialaongelmat iskevät minuun vasta opiskelu- tai työskentelyvaiheessa, mutta nyt kun olen työtön ja kouluton, ei mielialan kanssa ole sinäänsä suurempia ongelmia. Todellinen ongelma on kuitenkin se, että ryhmässä opiskelu, sekä opiskelun aiheuttama yleinen stressi aiheuttaa ahdistusta, sekä näiden lisäksi oppimisvaikeudet. Jotka toki aiheuttavat turhautumista ja sen kautta masentumisen. Eli masennus ei ole se ongelma, vaan masennuksen aiheuttajat, joihin sitä apua pitäisi saada.

Aijon kieltäytyä jatkossakin vahvasti moisesta lääkityksestä, mikäli minulle sitä tarjotaan kunhan lääkäri on tehnyt minulle lähetteen oikeille ammatti-ihmisille. Tuntuu että vaikka nuo kyseiset lääkkeet auttaisivatkin kohentamaan mielialaa, niin ne eivät poista masennuksen tms. ongelman oikeaa syytä ja kaikenlisäksi niihin syntyy useimmiten riippuvuus. Joillakin voi toki toimiakin, sitä en kiellä:)

Ärsyttää henkilökohtaisesti että kun tarvitsee apua psyykkisiin probleemiin, niin heti tungetaan lääkkeitä naamariin. Vaikka nimenomaan sanoin tarvitsevani keskusteluapua, en lääkkeitä. Tämmöisenkin yleisolemukseltaan iloisen ja pirtsakan tytön elämä menisi aivan mössöksi typerän lääkityksen myötä kun nykyinenkin nukahtamista auttava lääkitys tuntuu laittavan aivot jonkin verran kohmeeseen. Sanon vaan ei kiitos mielialalääkkeille. Tämä varmasti jakaa mielipiteitä puolin ja toisin. Mitä mieltä sinä olet mielialalääkityksistä - puolesta, vai vastaan?