Kuka vastaa ?

perjantai 23. tammikuuta 2015

#250 Nuorten työttömyys

Luin tänään iltalehden sivuilta uutisen, koskien työttömiä nuoria. Käykää lukasemassa, jos ette ole vielä lukeneet, niin tiedätte vähän mistä tänään puhutaan:) Tämä postaus on kohdistettu lähinnä niille ihmisille, jotka manaavat kun nuoret lusmuavat kotona toimettomina, eivätkä ymmärrä että sen tilanteen muuttaminen ei todellakaan ole mikään helppo nakki:)

Pystyn hyvinkin samaistumaan tuohon uutiseen. Mulla on tällähetkellä omassa ikäluokassani suunnilleen enemmän työttömiä, kuin työllistettyjä kavereita. Nuorille ja kokemattomille ihmisille löytyy oikeesti tosi huonosti töitä. Lisäksi monella nuorella on esteitä joiden takia ei pysty tekemään joka arkipäivä 8h työpäivää tai esim fyysisesti raskaita töitä tms. Näihin kuuluu mm. vanhat vammat joita ei pystytä hoitamaan kokonaan kuntoon, nivelsairaudet, selkävammat, adhd/add, masennus, syömishäiriöt ja monet muut. Eli harvemmin on oikeesti syynä nuorten laiskuus, kun puhutaan työttömistä nuorista, töitä vaan ei yksinkertaisesti ole tarjolla erilaisille ja mahdollisesti rajoittuneille ihmisille.

Useimmiten työnantajat vaativat työnhakijalta väh. yhden vuoden työkokemuksen alalta. Miten me sitä työkokemusta saamme, jos kaikki työt vaativat aikaisempaa kokemusta emmekä pääse minnekään sitä kokemusta hakemaan?

 Työttömänä ja näin ollen myös köyhänä eläminen ei tosiaan ole kovin mukavaa, tuissa ei todellakaan huomioida kaikkia kuluja joita ihmisillä menee vuokran lisäksi, kuten vesilasku, puhelinlaskut yms. Siinäpä sitten siirrellään eräpäiviä kuukausi toisensa jälkeen kun ei vaan yksinkertaisesti riitä rahat maksamaan elämistä. Ruuastahan sitä on sitten lähdettävä vähentämään seuraavaksi, ihan kuin siihenkään suuria summia upotettaisi jo valmiiksi..

Harvat työttömät pystyvät huonojen rahatilanteiden vuoksi harrastamaan juuri mitään. Itsekin olen joutunut jättämään mm. ratsastuksen ja lautailun viimeaikoina todella vähäiselle. Mikä on tietenkin huono asia omallakin kohdalla, kun masennusta sairastan ja mukavat aktiviteetit tekisivät todellakin hyvää ihan kenen tahansa ihmisen mielenterveydelle. Itsekin näen harvoin edes kavereita, koska kaikki asuvat sen verran kaukana, että joutuisin ottamaan bussin, mutta harvemmin siihenkään sitten rahaa löytyy "tuhlattavaksi".

Tässäkin taloudessa kun sattuu olemaan yksi töihin kykenemätön henkilö ja toinen joka on jo muutaman vuoden verran etsinyt niitä töitä, mutta ei ole saanut. Avopuolisoni teki nimittäin vuodessa 150 työhakemusta, sai vaih yhteen vastauksen, mutta ei töitä. Meikäläiselle jokapäiväinen väistämätön stressin aihe on se, että rahat eivät riitä. Aina joutuu kikkailemaan, että saa joka kuussa vuokran maksettua, laskut maksettua suunnilleen ajallaan, ja että jäisi vielä ruokaankin rahaa. Toisinsanoen mihinkään ylimääräiseen ei jää rahaa koskaan. Onnekseni äite on tehnyt pelastavan enkelin teon ja sanonut että saan käydä hänen luona tekemässä esim. siivoustöitä tai muuta vastaavaa ja saan sitä vastaan sitten vähän rahaa että pärjää taas seuraavaan kuuhun.

En nyt lähde valittamaan ettäkö Suomessa olisi huonosti asiat kuitenkaan. Kaikki tietävät että useissa maissa tilanne on paljon huonompi. Mutta en usko että olisi kovinkaan isojen järjestelyiden takana se, että saataisiin nuorille heille sopivia töitä.

Lopuksi vielä vähän omaa ajatusta siitä miten meidät työttömät nuoret otetaan yleensä. Minä ja todella monet kaverini ovat saaneet valtavasti mm. somessa "Mee töihin pummi." viestejä. Kuulostaa varmaan melko tutulta? Tuntuu mukavalta saada tällaista palautetta, kun ei yksinkertaisesti joko terveydellisestä syystä pysty tekemään töitä, tai sitten niitä töitä ei vaan saa mistään useista jätetyistä työhakemuksista huolimatta. Omilta vanhemmiltakin kuulee jatkuvasti että "miksi ette mene töihin? oletteko tosiaan noin laiskoja ettette saa mitään aikaiseksi?" ja tästä aiheesta onkin kehkeytynyt monet väittelyt ja riidat. Tottakai se tuntuu pahalta. Itse kyllä tahtoisin kovasti suorittaa kouluni loppuun ja päästä työelämään, mutta jos ei ihmiset ymmärrä, että masennuksen ja muiden vastaavien ongelmien takia minä en töihin tai kouluun nyt kykene menemään, niin jätän mieluummin keskustelematta koko aiheesta. "Se tunne kun vituttaa muutenkin kun ei pysty elämään normaalia elämää ja sitten vielä ympärillä olevat ihmiset masentaa sua lisää ja lyttää sua maan rakoon."

Kasvakaa aikuisiksi ja olkaa meidän tukena samperi, älkääkä musertako jo ennestään epävarmoja nuoria typerillä ja ymmärtämättömillä kommenteillanne. Katsokaa tilannetta hetki meidän näkökulmasta ja miettikää ennenkuin möläytätte ja ennenkaikkea ÄLKÄÄ TUOMITKO:)

Juu mutta ei tässä muuta kun hellurei ja hellät tunteet!


4 kommenttia:

  1. Ihan ekaksi toivotan sulle tsemppiä ja kaikkea hyvää tulevaan :) Työskentelen kaltaistesi nuorten kanssa ja monen moista on nähty. Tämän päivän työelämä on todella hektistä ja ihmisiltä vaaditaan paljon! En yhtään ihmettele että kaikki eivät siihen prässäämisen pysty. Vahvoinakin pidetyt ihmiset ja työntekijät voivat sairastua, joten itseään ei kannata soimata! Anna itsellesi aikaa, kaikkien ei tarvitse soluttautua samaan muottiin (koulutus, työ, uraputki jne). Sitten kun aika tuntuu kypsältä niin käy juttelemassa esim kouluasioista jonkun opon tai työkkärin ihmisen kanssa. Nykyään esimerkiksi ammattioppilaitosten tulee tarjota erilaisia opiskeluväyliä ja opinnot voi aloittaa suorittamalla vaikka vain yhden tutkinnonosan. Ja ei tarvitse olla joka päivä 8h opiskelemassa vaan sulle voidaan rakentaa omanlainen reitti opiskella :) Kevättä kohti mennään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei! Kiitos paljon kommentistasi ja tsempistä:) sain lääkäriltä lähetteen psykiatriselle poliklinikalle, juurikin sen takia että päästään puhumaan mun opiskeluongelmista masennuksen ja uniongelmien ohella, eli asiaa viedään pikkuhiljaa eteenpäin:) tavoitteenani olisi päästä takaisin voionmaalle opiskelemaan taas syksyllä, eli ei ole heitetty kirvestä kaivoon tämän suhteen.

      Poista
  2. Toi on tosiaa nii väärin toi että heitetään kuraa niskaan kun nuoret ei käy töissä... Joo kyllä niitäkin varmasti on, jotka ei tee mitään sen eteen, mut enemmän on niitä, jotka ei vaan saa töitä. Mut kyl se siitä vielä lähtee! Never give up! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no nimenomaan! en minä ainakaan oo mihkään luovuttanu:)

      Poista