Kuka vastaa ?

tiistai 31. maaliskuuta 2015

#253 Revin mun pöksyt hajalle


Mulla on monet kulahtaneet farkut ja halusin kokeilla vähän näitten tuunailua.
En oo pitkään aikaan tehny mitään tällästä, joten tulos oli kans sen mukanen, mutta joskus tykkäsin tuunailla paljonkin mun vaatteitani ja siitäpä innostus tähänkin. En oo tätä tekniikkaa ikinä käyttänyt ja ois pitänyt olla vähän tarkempi ja varovaisempi, mutta jos joku teistä haluaa tavoitella samantyyppisiä revittyjä farkkuja niin tässäpä vähän ohjeistusta! Mulla ei tällä hetkellä ole muuta kameraa, kuin gopro, joten kuvasin nämä opastuskuvat puhelimen kameralla, laatua ei siis tarvitse ylistellä:D


Mitä tarvitsen?

-farkut jotka voit uhrata tuhoamiseen
-sakset
-(kulma)pinsetit
-liitu (jos teet tämän vaaleisiin housuihin niin joku tumma puuväri tms jonka saa pesussa/kumilla irti)
-ratkoja

 



Ensiks iskin pöksyt jalkaan ja hahmottelin liidulla ne kohdat mihin riekaleet tahdon sijoittaa.

 



Seuraavaks vetelin alueiden sisään noin parin sentin välein viivat vaakasuunnassa.

Tässä kohtaan pakko sanoa, että ei kannata tehdä kovin monimutkaisen muotoisia noista länteistä, koska niistä on vaikea saada siistin näköisiä nyppimisvaiheessa.. Se oli meikän virhe ja jos olisin tajunnut aijemmin niin olisin tyytynyt ihan perus neliön muotoisiin kuvioihin.



Sitten tein vaakaviivoihin saksen kärjen mentävät aloitusreijät piirtämien viivojeni mukaisesti. Saman voi nyhertää myös saksilla mutta tämä oli mun mielestä varmempi keino.




Sitten vaan leikellään suorat viivat loppuun asti.

Virheestäni sen verran, että tässä kohtaa voi vielä korjata, leikkaamalla kaikkien viivojen aloitus- ja lopetuskohdat samalle linjalle.





Sitten seuraakin ihana vaihe joka vaatii kärsivällisyyttä. Nyt pitää meinaan nyppiä leikkauskohtien välistä PYSTYsuuntaan olevia lankoja pois, mielellään kaikki jos se vain onnistuu.

Yritä olla katkomatta vaakasuunnan lankoja koska se tulee vaikuttamaan melko rankasti lopputulokseen. Itse olin niin malttamaton että meni melkein puolet vaakasuunnan langoista poikki ja siksipä housut menivätkin pilalle mielestäni..



Nypityt kohdat pitäisi näyttää nyt suunnilleen tältä. Siten leikkelin vielä pieniä halkioita tuonne väleihin ja nypin niistä pienempiä pystylankoja pois, jotta saisin vähän öhmm.. epäkulmikkaamman lopputuloksen:D Tässä vaiheessa viimeistään tuli leikeltyä vaakasuunnan lankoja poikki aivan liikaa ja siinä se homma menikin sitten puuroksi.. Jos itse vältyitte tältä virheeltä niin voin onnitella, nimittäin housunne ovat kutakuinkin valmiit nyt!




 Tässä olisi sitten valmis virheellinen yksilö. Niitä täydellisiä ei mulle sattunut nyt siunaantumaan, mutta kai se on otettava seuraavat farkut uhriksi ja harjoiteltava lissää! Tarkoitus saada noista repimäkohdista siis mahdollisimman pehmeästimuotoiltuja ja symmetrisiä. Riippuu tottakai ihan siitä mitä itse tahdotte!:)




 Tuossa nuo nyt valmiina, tosin pesua vaille minkä huomaa liitujäljistä. Pesun nuo kuitenkin kestivät ihan hyvin, tuli pestyä nimittäin ne tässä kuvien ottamisen ja postauksen uppaamisen välissä. Niinkuin näkyy, niin nuo pienemmät reijät onnistuivat paremmin kun niissä ei tarvinnut säätää turhaan ja vaakasuunnan langat pysyivät lähestulkoon ehjinä koko operaation ajan. Toisaalta noita katkenneita lankoja voi kyllä leikellä pois sieltä tai jos muuten tahdotte harventaa niin sakset käteen vaan ja mänöks!



Vähän erilainen postaus tänään, jos diggasitte tämmösestä vaatteitten tuunaus/tee se itse-tyyppisestä postauksesta niin heittäkää kommenttia, voin jatkossakin kokeilla postailla samalta aihealueelta:) Ja postausehdotuksia otetaan edelleen vastaan muutenkin!

Toivottavasti saitte jotain irti meikän sekavista selityksistä!



sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

#252 Jos tekee töitä sen eteen mitä haluaa, niin pystyy mihin vaan


..Ja siksi mä olen päättänyt yrittää vielä kerran. Ai mitä? No sen kerron nyt.

Kaikki jotka on lukenut mun blogia, tietää varmasti että opiskelin Ypäjän Hevosopistolla vuosina 2011-2013 hevosenhoitajaksi. Opistolle pääseminen oli innokkaalle heppatytölle unelmien täyttymys ja nautin Ypäjällä opiskelemisesta täysillä. Olin oikeasti ahkera, iloinen ja motivoitunut opiskelija ja opin hurjasti uutta, vaikka heppamaailma oli jo monen vuoden takaa tuttua kauraa mulle.




Parin vuoden opiskeluitten jälkeen jouduin kuitenkin lopettamaan opiskelut silloisten syömishäiriö oireiden, sekä masennuksen ja ahdistushäiriön takia. Musta tuntu pitkään siltä että koko maapallo kaatui opiskeluiden lopettamiseen, enkä saisi enää ikinä tehtyä mitään elämässäni ja jäisin vain paikoilleni. Sain ammattiapua ongelmiini vaikka yritin vältellä sitä viimeiseen tappiin asti ja hyvä niin, sillä sen kautta olen oppinut tuntemaan ja ennenkaikkea hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

Olin pitkään opiskeluiden keskeydyttyä todella maassa ja ehdin kehittämään Hevosopistosta omassa mielessäni itselleni ylitsepääsemättömän pelottavan mörön. Käytännössä siis halusin pitää itseni mahdollisimman perusteellisesti erossa koko koulusta, enkä halunnut edes ajatella tai puhua koko paikasta. Ihan kuin ongelmieni alkaminen olisi ollut Opiston syytä. Siellähän kaikki ongelmani kuitenkin kärjistyivät ja huomasin yhtä äkkiä olevani täysin burn outissa enkä jaksanut enää tehdä yhtään mitään.

No pidin siinä sitten välivuoden, jonka jälkeen vielä toisenkin ja nyt kahden vuoden "lusmuamisen" jälkeen koen saaneeni taas lisää voimia ja palautuneeni suurinpiirtein tästä pohjalle rysähtämisestä. Tottakai minulla on edelleen hoidot käynnissä ja olen kuntoutuksessa, mutta omaa itseäni tutkien osaan sanoa varmasti, että nyt on aika tehdä jotain mitä olen jo pari vuotta pelännyt enemmän kuin kuolemaa.


Päätin nimittäin pari kuukautta sitten, että nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja kohdata pelkonsa, ennenkuin se on liian myöhäistä. Olen nimittäin menossa Ypäjälle takaisin opiskelemaan syksyllä 2015. Tämä vaatii meikältä todella paljon tsemppaamista, itsensätutkiskelua ja ihan todellista yrittämistä. Tämä ei tule ilmaiseksi. Mulla on nyt tosi iso riski upota taas samaan pohjamutaan jossa olen kaksi vuotta sitten räpiköinyt täysin avuttomana. Koska palaan takaisin siihen kohtaan mihin olen jäänytkin. Mutta mä uskon olevani nyt vahvempi ja näin ollen mä tahdon todella yrittää uudestaan. Ypäjä on kuitenkin sellainen koulu, jossa saan opiskella itselle mieluista alaa ja voin kokemuksella sanoa että se on mulle oikeasti hyvästä. Mä en tahdo että tää jää kummittelemaan mun takaraivoon mun loppuelämäks.

Eli voin sanoa, että kahden vuoden "lusmuaminen", niinkuin monet ulkopuoliset tämän näkee, on ollut jotain ihan muuta. Mä olen tehnyt ihan hirmuisesti töitä itseni kanssa, että pääsen eroon negatiivisista ajatuksista, peloista ja ahdistuksista. Oon tsempannut itseäni ja kerännyt voimaa, että voin jatkaa eteenpäin. Oon opetellut tunnistamaan esim. masennuksen ja paniikkikohtauksien oireita, ja näinollen pystynyt ennakoimaan ja estämään sitä pahinta kuoppaan putoamista. Ennen kaikkea oon oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, kaikkine heikkouksine ja ongelmineni. En oo yhtään sen huonompi kuin muutkaan, vaikka mulle jotkut tosi vaikeat asiat onkin suurimmalle osalle ihmisistä ihan lastenleikkiä. Mutta niin se elämä vaan menee. Jotkut asiat onnistuu joiltain paremmin kuin toisilta ja se on kestettävä.


En mä voi luvata itselleni, enkä kenellekään muullekaan että tulen saamaan paperit tuolta koulusta tai että pystyisin olemaan siellä edes paria kuukautta. Mutta ainakin teen siitä mahdollista menemällä takaisin opiskelemaan ja kokeilemaan josko se nyt onnistuisi. Jos ei, niin se on sitten voi voi! Voin kokeilla myöhemmin taas uudestaan tai tehdä jotain ihan muuta. Turha stressata liikaa. Mä olen nuori ja mulla on elämä edessä, kaikki ovet avoinna kun vaan annan itselleni mahdollisuuden:)

Tahdon nyt vain sanoa, että älä anna pelon rajoittaa sun elämääsi, vaikka se tuntuisikin joskus helpoimmalta vaihdoehdolta. Kannattaa ottaa riskejä, poistua mukavuusalueelta, tsempata itseään täysillä ja tehdä todella töitä sen eteen mitä haluaa. Koska kun oikeesti teet kaikkes sen eteen mitä sä haluat, niin sä pystyt ihan mihin vaan ja susta voi tulla mitä ikinä sä tahdotkaan. Ei voi tietää, ellei kokeile ja ylitä rajoja.

Diippiä, eikö?:D


Ainiin ja loppukevennykseksi vielä instagram-mainostus. Saapi käydä seuraamassa, tykkään kuvata paljon, ja sen huomaa kyllä meikän instasta:D Ehkä mun kohdalla kaikkein päivitetyin some, joten jos kiinnostaa, niin terveekstuloa vain!