Kuka vastaa ?

maanantai 20. huhtikuuta 2015

#255 En ole pitkään aikaan odottanut mitään näin paljon!

"Se on paranemisen merkki, kun osaa unelmoida ja löytyy tavoitteita." Niinkuin mulle polilla sanottiin.

Voisin kirjoittaa tänne monipuolisempaa materiaalia, mutta mun mielessäni pyörii auttamattakin yksi asia päivästä toiseen, enkä saa sitä pois mun mielestäni.

Mun pääni on lyönyt tyhjää monia kuukausia, tai oikeastaan jo melkein kaksi vuotta sen asia suhteen, että mitä mä tahdon mun elämältä, mihin suuntaan lähden ja mitä haluan tehdä. Nyt kun oon suunnitellut meneväni syksyllä takaisin sinne Ypäjälle opiskelemaan niin oon alkanut odottamaan ja jännittämään sitä ihan törkeesti jo nyt mun päässäni.

Me sovittiin Hevosopiston opon kanssa, että menen sinne koululle 25.5. puhumaan mun opintojen jatkamisesta ja tekemään mulle omaa opetussuunnitelmaa. Tosiaan hyppään siellä 2014 vuonna aloittaneiden opiskelijoiden valmiiseen ryhmään uutena ihmisenä ja opistollakin on opetussuunnitelmat muuttuneet sen jälkeen kun lähdin, joten joudutaan muokkaamaan mulle vähän omanlainen tsydeemi, jossa otetaan myös huomioon nämä mun opiskeluprobleemat ja muut asiat jotka luultavasti tekee mun opiskelusta vähän erilaista kuin muiden. Ainakin aluksi.




Mun on pakko sanoa, että en oo pitkään aikaan odottanut mitään näin paljon. Vaikka mua jännittää ihan törkeesti mennä sinne kouluun takaisin uusien ihmisten sekaan, niin oon todella innoissani. Mun elämässä ei ole mitään kovin suuria ja mahtavia asioita tapahtunut tässä 2 välivuoden aikana (lukuunottamatta Voionmaalla opiskelu, ihana uusi parisuhde ja YouTube-hommelit, okei no ei noi mitään pikku asioita kyllä ole :D) joten tässä olisi nyt edessä taas aika elämää mullistava muutos. Ypäjällä opiskelun lopettaminen oli mun elämäni vaikein päätös, ja toinen yhtä vaikea päätös on tämä että menen sinne takaisin. Mutta mä tosiaankin haluan sinne takasin ja tiedän, että kun pääsen käymään sielä nyt ensi kuussa, käppäileen opiston hiekkateitä asuntoloiden ja luokkarakennusten ohi talliin ja nään mun vanhan passihevosen sielä, haistan sen tutun ja turvallisen heppojen, heinän ja turpeen tuoksun ja tulee muistot mieleen, niin tunteellisena ihmisenä varmaan itken suurinpiirtein onnesta siellä, kun tiedän että pääsen sinne pian takaisin tekemään just sitä duunia mikä tekee mut onnelliseksi..



Mutta hei! Eikös tämä mun Ypäjälle paluu ole ihan iloinen asia mun blogin alkuperäisten lukijoidenkin kannalta?! Mä olen meinaan saanut tosi paljon potkua nyt tähän blogin kirjottamiseen ja voin vannoa, että Ypäjältä tulee taas hirmusesti heppapostauksia, kuvia ja koulupäiväkertomuksia ja tottakai mut tuntien myös niitä syvällisiä mietteitä. Mä haluan puolen vuoden päästä kirjoittaa teille siitä, kuinka oon päässyt aivan pohjalta, mun tavoitteisiin ja oon taas se onnellinen, iloinen, energinen hepan hajuinen pikkulikka! Se tyttö joka kirjoitti kolme vuotta sitten blogiin siitä, kuinka koulupäivät oli tallitöitä, hevosia, ratsastamista, salitreeniä, koulunpenkillä istumista, oppimista, kavereita, aktiivista elämää ja kaikkea mitä silloin elämältäni kykenin toivoa! Tosin en ole enää ihan 15-vuotias ipana, onhan tässä ikääkin ehtinyt kertyä huikeat 19-vuotta matkan varrella:D

8 kommenttia:

  1. mielenkiinnolla odotan lisää ! tsemppiä :-) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeii! Kiitti kovasti ja mukavaa kevättä! :)

      Poista
  2. Tuutko siis meidän -14 aloittaneiden suuntautumis ryhmiin mukaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näillä näkymin kyllä:) Tarkoitus olis päästä rempalle takasin, kun siellä jo kerran pääsin olemaan. Luultavasti pääsenkin, mutta saan tietää ens kuussa paremmin:)

      Poista
  3. Tsemppiä suuresti äläkä lannistu jos aluksi asiat eivät suju kouluelämään takaisin paluu oon suuri päätös ja voi aluksi tuntua että onkin juuri niin pohjalla kuin lopeattaessakin :/ olen itse ollut kolmisen vuotta psyykkisistä syistä sairaalajaksoista jne johtuen pois opiskeluista. Olin just sillä mun unelma alalla. Nyt muu mun ikäluokka on yliopistoissa toista vuotta kun minä tienaan 7€/pvä työpajalla. Mutta olen onnellinen että pääsin sinne tekemään mun alan hommia ja ne ovat tukena kun syksyllä palaan kouluun.Alku oli vaan pirun vaikeeta ja oisin tahtonu luovuttaa :// onneks oli ihmisiä jotka autto ei oo helppo saada suoritumaan itseään töihin/kouluun sairasloman jälkeen jos psyykkeen takia on saikkuillut. Hurjasti tsemppiä<3 oot suloinen ja sun blogia on ollut ilo lukea (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti! Meitä on kyllä paljon, joita oma nuppi on kiusannut loputtoman paljon.. Mutta kyllä me selvitään, pienin askelin eteenpäin vaan niin päästään voittoon! Itseä myös vähän mietityttää, kun kaverit ovat jo valmistuneet tuolta koulusta, ja itsellä vielä vuosi edessä, mutta ei se sinäänsä haittaa. Kaikki omaa tahtiaan eikös?:) Tsemppiä sullekin kovasti ja kiitos paljon pitkästä kommentista, näitä on tosi kiva lukee! <3

      Poista
  4. Hyvä Pale! Tsemppiä ja kyllä tästä hyvä tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti paljon! Musta tuntuu että oon nyt yhtä innoissani kun sillon 2011-vuonna kun hain ekan kerran Ypäjälle:D

      Poista