Kuka vastaa ?

torstai 28. toukokuuta 2015

#259 Tekemällä oppii, vai oppiiko?

Mä olen vihdoin saanut vahvistuksen siitä, että pääsen Ypäjälle takasin opiskelemaan! Koulu alkaa 21.7. ja ryhmä johon menen, on HHrk13. Linja on siis hevosenhoitajalinja pk-pohjaisille opiskelijoille ja jatkan viimeisen vuoden suuntautumisia ratsuhevosen peruskoulutuslinjalla, eli tutummin rempalla. Mun pitäis valmistua huhtikuussa 2016 muun ryhmän kanssa samaan aikaan, mutta en ota siitä paineita ja mulle sanottiin koulusta, että jos en saa vielä kaikkia opintoja silloin suoritettua niin no panic, voin jatkaa vähän pidempäänkin.

Mun pitäisikin tämä kesä treenata ratsastusta ja varsinkin esteitä tosi paljon, sillä haluan erityisesti esteryhmään mukaan, jossa siis ratsastuksen pääpaino menee esteratsastukseen. Esteet on aina ollut mulle se juttu, ja siihen keskittyminen ja panostaminen on helpompaa kun esim. kouluratsastukseen. Multa henkilökohtaisesti puuttuu semmoinen tietynlainen keskittymiskyky mitä kouluratsastuksessa tarvitaan, ja kaikenlisäksi kaipaan vauhtia ja vaaratilanteita, joita esteratsastuksessa tuntuu olevan enempi kun koulupuolella. Olen luonnostani vähän hurjapää :D

Pohdiskelin tässä yksi päivä ja katselin vanhoja ratsastusvideoita, että mitä mun kehittymiselle hevosen selässä on tapahtunut vuosien varrella. Heppailu- ja ratsastuskokemustahan multa löytyy kymmenisen vuotta. Olen käynyt ratsastustunneilla, vuokraillut heppoja, ratsastellut itsenäisesti, omistanutkin pari pollea, valmentautunut ja treenannut Ypäjällä opiskeluiden lomassa.

Tulinpa pohdintojen kanssa siihen tulokseen, että mun suurin kehitys ratsastuksellisesti tapahtui ehdottomasti Ypäjällä opiskelun aikana. Sitä ennen opin kyllä perusjutut tosi hyvin ratsastuskoululla ja opin käsittelemään siellä myös melkoisen hankalia poneja, sekä saamaan rohkeutta niiden kanssa. Olin kuitenkin aina tosi epävarma uusien heppojen kanssa, mutta sekin katosi Ypäjällä ja opin olemaan tomerampi ja itsevarmempi nuortenkin hevosten kanssa. Ypäjällä sitten sain paljon yksityiskohtaisempaa opetusta ja pääsin etenemään hurjasti sekä koulu- että esteratsastuksessa. Huono juttu oli se, että lopetin koulun kesken juuri kun meillä alkoi sujumaan silloisen A-hevoseni kanssa ja olimme juuri hypänneet kisaviikolla (2013) suomenhevosten 80cm-radan, joka oli ensimmäinen aluekilpailuni ja meni mun ja opettajien mielestä tosi hyvin. Siitä se lasku sitten alkoikin kun en käynyt enää tunneilla enkä saanut opetusta, enkä ratsastanut läheskään niin paljoa kuin Ypäjällä, siellä kuitenkin reenailtiin joka päivä.


Minä ja Kotimäen Showpiece "Henkka"
Viholan Ratsastuskoulu 2011

Tässä ehti olla melkein kahden vuoden tauko, kunnes aloin taas heppailemaan vähän enemmän. Käyn nyt kerran-pari viikossa ratsastamassa itsenäisesti (kyseisestä hepasta tulossa postausta erikseen) ja aloitan pian myös hyppäämään ja treenaamaan paremmin, ekaa kertaa 2 vuoden tauon jälkeen. Tarvitsen nimittäin paljon harjoitusta ihan perus asioissakin, sillä suurin osa taidoista on päässyt unohtumaan ja huonon muistini sekä surkeiden oppimislahjojeni kanssa tarvitsen paaaaljon opetusta että pääsen takaisin siihen mihin jäin Ypäjällä, ja että pärjään muiden rempparyhmäläisten mukana tunneilla ja näytöissä.

Kokosinkin pienen videokoosteen mun ratsasteluista, ensimmäiset klipit on mun melkeinpä ensimmäisistä estekilpailuista kun olin ihan pikkuinen viellä, siitä sitten siirrytään Ypäjälle Kisaviikolle ja sitten taas nykyhetkeen. Videolta näkee hyvin tuon kehittymisen ja sitten sen laskun mikä nyt on tapahtunut kun en enää hallitse tuota hommaa niin hyvin. Ei se mua sinäänsä haittaa, nyt vaan treeniä treeniä ihan hulluna että pääsen esteryhmään ja tekemään taas sitä mitä on ollut kova ikävä ja mistä nautin kovasti, eli hyppäämään :)




lauantai 23. toukokuuta 2015

#258 Kesä tulee, mutta tulkoot

Kesä alkaa vihdoin näyttäytymään täällä pohjolassakin, minä oon ainakin ihan valmis ottamaan sen vastaan! Olen tilaillut vähän kiinasta kesäkuteita (kiinasta siksi koska sieltä saa halpaa ja välillä ihan hyvääkin), osa on jo tullut perille ja osa vielä matkalla. Oon alkanut käyttämään hameita paljon ja tilasinkin pari hametta ja crop top-mallista paitaa niiden kanssa. Musta alkaa tulemaan pikkuhiljaa naisellinen!

 









 Äitien päivänä käytiin äitin kanssa syömässä Tampereen uuden Tornihotellin ravintolassa. Siellä on ihan älyttömän hyvää ruokaa, mukava palvelu ja nätin näköistä ja viihtyisää. Suosittelen kovasti! Ostin äitille äitienpäivälahjaksi kuorintavoiteen, kasvonaamion, pari korua ja hajuvettä :)



Oon alkanut myymään ja ostelemaan paljon kaikenlaista FB-kirppareilta. Niistä löytyy kivan edullisesti kaikkea, mukaanlukien nuo äitienpäivälahjat mitä ostin. Toki lahjat ostin käyttämättöminä/avaamattomina mutta muutoin kelpuutan mielelläni käytettyjäkin tuotteita kunhan ne ovat hyväkuntoisia ja hinta-laatusuhde on järkevä. Itsellä kun ei kovin tuota ylimääräistä rahaa ole näin työttömänä, niin tuo on oikein hyvä ja näppärä juttu itselle! Kirpparointi on muutenkin kannattavaa ihan kierrätyksenkin kannalta, ei kannata heittää kaikkea menemään jos ei itse tarvitse, sillä joku muu voi tarvita!

Muunmuassa tämä alla oleva tekonahkatakki, tosin näissä on aina riskinä se, kun ostaa joltain kauempaa asuvalta postilla, että ei olekaan sopivia itselle. Tämäkin takki oli kokoa 34, mutta silti liian iso minulle. Kävin sitten suutarilla kaventamassa sitä parilla kympillä, kun se oli muuten niin kivan näköinen että en viitsinyt pistää takaisin myyntiinkään :D


 

Mukavaa kesän alkua kaikille! Kesälomakin koputtelee kivasti ovella suurimmalle osalle, sitä odotellessa! :)



maanantai 4. toukokuuta 2015

#257 Millasta on asua Ypäjän Hevosopistolla?






Hermojaraastavaa, mutta kasvattavaa. Onhan se toisinaan pirun rasittavaa asua about 15 nuoren naitosen kanssa saman katon alla. Kaikki on kiukkusia tallijaksoilla kun väsyttää ja on nälkä, sää on surkea eikä jaksaisi tehä mitään, mutta pakko. Kukaan muukaan ei niitä hevosia hoida meidän puolesta. 

Tässä postauksessa kerron, mitä muistan siitä kun asuin opistolla opiskelukavereitteni kanssa. Ihan siksi muistelen menneitä, kun syksyllä taas palaan tuohon samaan paikkaan pyörimään samoihin kuvioihin. Ja tästä on kyselty aika paljon, joten olkaatten hyvät :)



- Jokainen meistä on erilainen, kämppikset on erilaisista perheistä ja ympäristöistä, tottunut erilaisiin juttuihin ja sen kanssa on opittava elämään. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Me eletään siellä toistemme kanssa 24h vuorokaudessa, 5-7 päivää viikossa, eikä ilmapiiriä paranna, jos jotkut kokoajan kinastelee ja vääntää riitaa tai syrjii toisiaan tms. Toisinaan asuntoloissa oli myös tosi sotkuista, koska pitkien koulupäivien jälkeen siivoamiselle ei tahtonut oikein löytyä aikaa, eikä energiaa. Sekin aiheutti usein kireyttä ilmapiirissä.. "Kuka vie roskat, kenen vuoro imuroida, kuka on jättänyt tiskaamatta tiskinsä lavuaariin..?"
+ Toisaalta siinähän sitä oppii nimenomaan tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, ottamaan huomioon muita ihmisiä ja kunnioittamaan erilaisuutta. Se on mahtavaa. Tulevaisuudessa myös työelämässä tarvitsee työskennellä erilaisten ihmisten kanssa ja on opittava toimimaan sosiaalisesti eri tilanteissa. Meillä oli paljon ihan hölmöjä yhteisiä päähänpistoja ja tempauksia, joita kukaan muu ei ymmärtänyt kun me, jotka asuimme samassa asuntolassa muiden kanssa. Esim. tapetoimme olohuoneen seinän karkkipapereilla ensimmäisenä opiskeluvuotena :D






+Opiskelun yhteydessä pääsee toteuttamaan unelmiaan, jos niille tekee tilaa ja antaa itselleen madollisuuden. Itse jännitin aluksi kovasti isojen esteiden hyppäämistä ja maastoesteitä, sillä niitä en ollut ennen hypännyt. Olin kuitenkin haaveillut jo pitkään että pääsisin hyppelemään joskus isommissa kisoissa. Ypäjällä pääsin treenaamaan paljon ja hyppäämään elämäni ensimmäiset aluehypyt, sekä maastoestekilpailut.
Pelot tuli voitettua ja unelmia toteutettua ja olen siitä erittäin kiitollinen.











-Aikataulut on toisinaan tosi tiukkoja. Omat aikataulut pitää osata itse suunnitella, niin että ehtii tekemään kaikki koulujutut ajallaan. Meille annettiin paljon vastuuta esim. tapahtumien järjestamisessä ja niissä työskennellessä. Finnderbyt, kisaviikot, hevosmessut, nuortenhevosten festivaalit, keskiviikkokisat ja suomenratsujen kuninkaalliset mm. olivat pääosin meidän, opiskelijoiden harteilla ja aina piti olla edustamassa sekä itseään, että opistoa. Välillä epäili itsekin että pärjäänkö muka tässä työssä isoissa tapahtumissa, mutta loppujenlopuksi kaikki meni ihan hyvin kun olimme saaneet tarpeeksi perehdytystä.
+Omista tekemisistä oppii kantamaan vastuuta ja oppii paljon uutta tapahtumien järjestämisestä. Kilpailuiden takana on paljon työtä ennen tapahtumaa, tapahtuman aikana ja sen jälkeen. Työntekijät, eli opiskelijat, tekevät oikeasti paljon sen eteen että te pääsette kilpailemaan ja katsomaan kisoja ja että kaikki menee varmasti hyvin ja että jokainen pikkuseikka on huomioitu. Opin itsekin tosi monipuolisesti kaikkea mitä hevosalalla voi tehdä, muutakin kun karsinoiden siivoamista ja heppojen loimittamista ja tarhaamista, sekä ruokkimista. Unohtamatta toki loputtomia mahdollisuuksia työharjoitteluissa. Itse olin Suomessa ratsastuskoululla töissä, sekä toisella harjoittelujaksolla myyntitallilla Belgiassa. Myös Kyra Kyrklundille pääsee harjoitteluun Englantiin jne, eli ovet ovat avoinna melkeinpä minne vain.




+Parasta Hevosopistolla opiskelussa, on tietenkin oppimisen, hevosten ja ammattitaidon saamisen lisäksi ihmiset. Ne joiden kanssa elää joka päivä yhdessä, eli opiskelukaverit ja opettajat ym henkilökunta. Kaverit on iso osa elämää Hevosopistolla ja niitä siellä on paljon. Vaikka itsekin olen suurimman osan elämästäni ollut melko yksinäinen, niin opistolla mulla oli tosi paljon kavereita. Aina sai jeesiä jos sitä tarttesi, aina oli joku tukemassa jos itsellä oli vaikeaa. Ketään ei opistolla jätetä yksin, se on hienoa. Kaikille löytyy kaveri. Tottakai kinaa ja riitojakin löytyy, varsinkin kun on nuorista ihmisistä useimmiten kysymys. Mutta ne kuuluvat normaaliin elämään eikä niille pidä antaa liikaa huomiota. Itse sain opistolla hurjan läheisiä ystäviä, oltiin joidenkin kanssa ihan kuin perhettä ja tutustuttiin nopeasti, vaikka yleensä olen kovin hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt. Kavereita sai helposti. Olen edelleen usean opistokaverin kanssa yhteyksissä ja nähdään, toisia useammin ja toisia harvemmin. Ne ihmiset on tehnyt mut monta kertaa onnelliseksi ja niitä on ikävä kokoajan. Ystävät on jokatapauksessa ehkä parasta mitä mulle tosta koulusta on jäänyt, oppimisen ja hienojen kokemusten lisäksi.



Tässä vähän vastauksia esim. teille, jotka olette tulossa syksyllä Hevosopistolle tai jos olette harkinneet sinne hakemista. Joka tapauksessa, opiskelusta tuolla on varmasti yhtä monta mielipidettä, kuin on ihmisiäkin. Mutta tässä nämä yleisimmät, mitä varmasti monet opistolaiset voivat allekirjoittaa. Toivottavasti sain avarrettua teille vähän asuntola- ja opistoelämän saloja :)

perjantai 1. toukokuuta 2015

#256 Leikin kampaajaa

Jani, mun poikaystävä on jo pitkään ehdottanut mulle, että leikkaisin itselleni sivusiilin. Värjäilin tässä sitten yksi päivä hiuksiani värinpoiston jälkeen saadakseni kirkkaamman violetin värin, ja sen operaation jälkeen hiukseni olivat melkoisen huonossa kunnossa, joten oli pakko ottaa sakset käteen ja leikata huonoja latvoja pois.

Olen siis jo useamman vuoden leikannut ja värjännyt itse hiuksiani, enkä kampaajalla. Toimenkuvaan on kuulunut myös äiten, siskon, kavereitten ja poikaystävän hiustenleikkuu ja värjäys joten homma toimii jo melko varmalla otteella. Musta tulee varmaan jonakin päivänä itseoppinut kampaaja tätä menoa..

Noh, mutta tuli sitten mieleen tämä sivusiilin leikkaaminen ja katselin hetken kuvia sivusiileistä, semmoisen 15min, jonka jälkeen päätin sen suurempia miettimättä leikata itsellenikin semmoisen.

Ensin lähti tupsu saksilla ja sen jälkeen ajelin Janin koneella siistin siilin. Olin yllättynyt työn tuloksesta positiivisesti vaikka en kovin korkeita odotuksia asettanutkaan lopputulokselle. Mun hiukset lyhenivät samalla aika reilusti ja mulla onkin nyt paljon lyhyemmät hiukset kuin mitä on ollut piiiiitkään aikaan. Nyt on sitten tämmöinen kesälook.



Alla vielä havainnollistava kuvakollaasi koko operaatiosta, värjäyksestä valmiiseen hiustyyliin asti.



Tyyli muuttui siis aika paljon, mutta ihan kivat noista omastamielestäni tuli. Ei kaduta. Mitäs mieltä olette? Onko teillä, tai onko ollut josku sivusiili? Tämähän on jo pari vuotta sitten suosionsa menettänyt juttu, mutta ei se mua haittaa. Näkee näitä edelleenkin aika paljon.


Tein tästä aiheesta videonkin, se löytyy TÄÄLTÄ!