Kuka vastaa ?

torstai 28. toukokuuta 2015

#259 Tekemällä oppii, vai oppiiko?

Mä olen vihdoin saanut vahvistuksen siitä, että pääsen Ypäjälle takasin opiskelemaan! Koulu alkaa 21.7. ja ryhmä johon menen, on HHrk13. Linja on siis hevosenhoitajalinja pk-pohjaisille opiskelijoille ja jatkan viimeisen vuoden suuntautumisia ratsuhevosen peruskoulutuslinjalla, eli tutummin rempalla. Mun pitäis valmistua huhtikuussa 2016 muun ryhmän kanssa samaan aikaan, mutta en ota siitä paineita ja mulle sanottiin koulusta, että jos en saa vielä kaikkia opintoja silloin suoritettua niin no panic, voin jatkaa vähän pidempäänkin.

Mun pitäisikin tämä kesä treenata ratsastusta ja varsinkin esteitä tosi paljon, sillä haluan erityisesti esteryhmään mukaan, jossa siis ratsastuksen pääpaino menee esteratsastukseen. Esteet on aina ollut mulle se juttu, ja siihen keskittyminen ja panostaminen on helpompaa kun esim. kouluratsastukseen. Multa henkilökohtaisesti puuttuu semmoinen tietynlainen keskittymiskyky mitä kouluratsastuksessa tarvitaan, ja kaikenlisäksi kaipaan vauhtia ja vaaratilanteita, joita esteratsastuksessa tuntuu olevan enempi kun koulupuolella. Olen luonnostani vähän hurjapää :D

Pohdiskelin tässä yksi päivä ja katselin vanhoja ratsastusvideoita, että mitä mun kehittymiselle hevosen selässä on tapahtunut vuosien varrella. Heppailu- ja ratsastuskokemustahan multa löytyy kymmenisen vuotta. Olen käynyt ratsastustunneilla, vuokraillut heppoja, ratsastellut itsenäisesti, omistanutkin pari pollea, valmentautunut ja treenannut Ypäjällä opiskeluiden lomassa.

Tulinpa pohdintojen kanssa siihen tulokseen, että mun suurin kehitys ratsastuksellisesti tapahtui ehdottomasti Ypäjällä opiskelun aikana. Sitä ennen opin kyllä perusjutut tosi hyvin ratsastuskoululla ja opin käsittelemään siellä myös melkoisen hankalia poneja, sekä saamaan rohkeutta niiden kanssa. Olin kuitenkin aina tosi epävarma uusien heppojen kanssa, mutta sekin katosi Ypäjällä ja opin olemaan tomerampi ja itsevarmempi nuortenkin hevosten kanssa. Ypäjällä sitten sain paljon yksityiskohtaisempaa opetusta ja pääsin etenemään hurjasti sekä koulu- että esteratsastuksessa. Huono juttu oli se, että lopetin koulun kesken juuri kun meillä alkoi sujumaan silloisen A-hevoseni kanssa ja olimme juuri hypänneet kisaviikolla (2013) suomenhevosten 80cm-radan, joka oli ensimmäinen aluekilpailuni ja meni mun ja opettajien mielestä tosi hyvin. Siitä se lasku sitten alkoikin kun en käynyt enää tunneilla enkä saanut opetusta, enkä ratsastanut läheskään niin paljoa kuin Ypäjällä, siellä kuitenkin reenailtiin joka päivä.


Minä ja Kotimäen Showpiece "Henkka"
Viholan Ratsastuskoulu 2011

Tässä ehti olla melkein kahden vuoden tauko, kunnes aloin taas heppailemaan vähän enemmän. Käyn nyt kerran-pari viikossa ratsastamassa itsenäisesti (kyseisestä hepasta tulossa postausta erikseen) ja aloitan pian myös hyppäämään ja treenaamaan paremmin, ekaa kertaa 2 vuoden tauon jälkeen. Tarvitsen nimittäin paljon harjoitusta ihan perus asioissakin, sillä suurin osa taidoista on päässyt unohtumaan ja huonon muistini sekä surkeiden oppimislahjojeni kanssa tarvitsen paaaaljon opetusta että pääsen takaisin siihen mihin jäin Ypäjällä, ja että pärjään muiden rempparyhmäläisten mukana tunneilla ja näytöissä.

Kokosinkin pienen videokoosteen mun ratsasteluista, ensimmäiset klipit on mun melkeinpä ensimmäisistä estekilpailuista kun olin ihan pikkuinen viellä, siitä sitten siirrytään Ypäjälle Kisaviikolle ja sitten taas nykyhetkeen. Videolta näkee hyvin tuon kehittymisen ja sitten sen laskun mikä nyt on tapahtunut kun en enää hallitse tuota hommaa niin hyvin. Ei se mua sinäänsä haittaa, nyt vaan treeniä treeniä ihan hulluna että pääsen esteryhmään ja tekemään taas sitä mitä on ollut kova ikävä ja mistä nautin kovasti, eli hyppäämään :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti