Kuka vastaa ?

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

#267 Taidan olla onnellinen

Moikka kaikki! Mä olen nyt kotiutunut Ypäjälle opiston asuntolaan. Viime viikon maanantaina tänne matkasin, viikonlopun olin kotona Janin kanssa ja tämän viikon olen tallivuorossa sunnuntaihin asti, minkä jälkeen vielä torstaihin asti koulua. Tuntuu vähän raskaalta olla aamu kuudesta ilta seitsemään asti tekemässä töitä lähes tauotta kun on tottunut nukkumaan pitkään ja lusmuamaan kotona, mutta  toisaalta tää homma on tosi mukavaa ja palkitsevaa ja sen voimin sitten jaksaakin aina huristella eteenpäin. Ihan huippu fiilis kun on taas päässyt tämän oman juttunsa pariin, motivaatio on todellakin 100%!

Meillä on opistolla joka päivä ratsastustunteja ja täällä ns. remppalinjalla olevilla opiskelijoilla on aina yksi tai muutama semmoinen "oma" nimikkoheppa, jota hoidetaan ja ratsastetaan päivittäin. Mun uusi heppatuttavuus onkin Armeli niminen 7-vuotias suomenhevostamma. Kovin pienikokoinen Hevosopiston kasvatti, tosi kiltti ja seurallinen hoitaessa, ratsastaessa kevyt ja oikein miellyttävä, vaikka ei ihan yhteistä säveltä ollakaan vielä löydetty ratsastustunneilla. Pikkuhiljaa kuitenkin näkyy jo onnistumisenkin merkkejä :D



Musta alkaa tuntumaan siltä, että mun elämä alkaa olemaan jo pikkuhiljaa aikalailla raiteillaan. Mulla on vihdoin sellanen tunne, että mulla on joku virka tässä maailmassa ja oma paikka mihin kuulun. Parisuhde-elämää on kestänyt yli kymmenen kuukautta ja se on ollut ehdottomasti parhaimpia asioita mun elämässäni,  meillä menee Janin kanssa hyvin ja asiat sujuu mallikkaasti. Janin ansiosta mä olenkin saanut tosi paljon itsevarmuutta ja oon oppinut myös sitoutumaan, mikä on ollut mulle aina tosi vaikeeta. Se edesauttoi tosi paljon mun kouluunpaluuta ja paranemista. Oon vihdoin päässyt takasin kouluun, just sille alalle mikä mulle sopii ja tykkään olla täällä, vaikka matkaa kotiin onkin ehkä inasen liikaa. Oon saanut täältä uusia kavereita eikä mulla oo enää hetkeekään yksinäinen tai turhautunut olo. Mua ei enää oo ahdistanut sellaset asiat mitkä oli mulle ennen ylitsepääsemättömän vaikeita, kuten ruokalassa syöminen, jota en ikinä harrastanut kun täällä aijemmin opiskelin, tai vaikea unettomuus joka sitten oli iso syy sille miks en enää pystynyt opiskelemaan.  Selvää kasvua on siis tapahtunut (henkisesti, fyysisesti olen edelleen hyvin matala:D) ja voin sanoo että mä taidan olla onnellinen pitkästä aikaa. En edes muistanut mitä se tarkoittaa, mutta nyt mulle on alkanut taas valottumaan tää koko homma. Oon niin kiitollinen kaiken tän monen vuoden p*skan jälkeen mitä oon joutunut kestämään, että vihdoin oikeesti asiat sujuu, mulla ei ole nyt mitään valittamista. Kiitos! Jatketaan :)




7 kommenttia:

  1. Voi ihana kuulla että sulla menee näin hyvin ja oot löytäny oman juttus! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Tää homma on ollut mun juttu jo pitkään mutta oon vihdoin päässyt takasin sen pariin pitkän tauon jälkeen, ihan huippua :)

      Poista
  2. Ihanaa kuulla, että sulla on hyvä olo! :)

    VastaaPoista
  3. Tulipa hyvä mieli tämän lukemisesta, hienoa että olet päässyt jaloillesi. Toi viimeinen kuva on älyttömän kiva. c:

    VastaaPoista
  4. Taas tulee ypäjä telkkarista :) sinä ja pinja olitte mun suosikkei sillon ku se ekan kerran tuli :)

    VastaaPoista