Kuka vastaa ?

perjantai 15. tammikuuta 2016

#272 Jospa valitsin väärin

Pakkaan taas kamppeitani pahvilaatikoihin ja muovipusseihin itkunsekaisin ajatuksin. Asuntola on tyhjänä enkä ole nähnyt ketään moneen päivään. Siivoan huoneen lopuksi, lukitsen oven ja nostelen iskän kanssa tavarani autoon. Pihalla sataa vähän lunta ja maa on jo valkoinen. Kipitän toimistolle palauttamaan avaimen ja haikeana katselen kaunista maalaismaisemaa vielä "viimeisen kerran". Tai siltä se tuntuu vaikka tiedän vielä palaavani taas, joskus. Tai niin ainakin toivoisin ihan hirmuisen paljon. Toimistolta lähetetään kovasti voimia ja onnea matkaan, toivotetaan tervetulleeksi takaisin ja jätetään ystävälliset hyvästit.











Lääkäristä sanottiin, että nyt olisi syytä ottaa taas pitempää sairaslomaa ja hakeutua terapiaan. Sain paperit, joissa lukee taas diagnoosina masennus ja stressi. Samat lurinat kuin pari vuotta sitten. Tuntuu että tämä hetki on eletty jo kertaalleen ja aivot lyö tyhjää kun iskä kysyy kotimatkalla, että mikä on vointi. Ei tunnu oikein miltään, tyhjältä, kevyeltä, mutta silti raskaalta, turhalta ja jotenkin tosi päämäärättömältä.

Uusi lääkitys saa aivot tuntumaan puutuneilta. Poikaystävä ja vanhemmat ovat kuittailleet siitä, miten pihalla olen jatkuvasti ja kuinka olen muuttunut paljon poissaolevammaksi. Lääkärit sanovat että se kuuluu kuulemma lääkkeen alkuoireisiin ja se vähenee ajanmyötä. Itse en huomaa edes eroa olossani, ei tunnu siltä että olen edes olemassa.

Kotona olo alkaa tuntumaan jo aika helpottuneelta. En jaksa purkaa laatikoita ja pussukoita vielä moneen päivään. Istun vain sohvalla katsomassa Netflixistä leffoja ja juomassa teetä. Jaahas, mitähän sitä taas tekisi elämällään.. Sairaslomaa napsahti kerralla kuusi kuukautta. Siis ihan todella, puoli vuotta terapiaa, kotona lusmuamista, lepäämistä ja voimien keräämistä, itsensä kanssa pirullista työskentelyä. Kaikki tämä jota jo olen ennenkin tehnyt sairauksieni takia. Nyt tuntuu todella siltä, että joku on lyönyt pesäpallomailalla sääriluut murskaksi enkä pääse millään liikkumaan. Miten voin olla tässä jo toista kertaa, mikä meni väärin? Jospa valitsin väärin. Mutta mitä? Jotain pitää muuttaa, koska tämä ei toimi näin. Täytyy miettiä.





3 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Toivon niin kovasti,että törmäillään taas jossain vaiheessa koulussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kyllä me viä nähään, en mää lopullisesti pois ypäjältä osaa pysyä :D

      Poista
    2. Musta tuntuu, etten mäkään kohta :D

      Poista